Sen katsominen vihlaisi aina ohi ajaessa. Hiljainen mansardikattoinen rakennus keskellä Kemijärven Tapionniemen kylää. Osa ikkunoista irvisteli sirpaleisina, pusikoituneessa pihapiirissä olevaa varastorakennusta ei männyntaimien takaa erottanut.
Sisällä näky oli yhtä lohduton. Kun talo oli päässyt kylmilleen, olivat putket haljenneet ja alakerrassa oli mittava vesivahinko.
– Kyllä sitä aina ohi kulkiessa huokaisi syvään, että siihen se meidän rakas koulu nyt lahosi, kertoo Ann-Christine Lampela.