"Kuu­si­kon katve on kuin äidin syli" – Itä­kai­ran prin­ses­sa ei usko pys­ty­vän­sä enää pa­laa­maan

Kiiminkiläinen Sirkka Ikonen vaelsi Itäkairaan ensimmäisen kerran runsaat neljäkymmentä vuotta sitten. Itä-Lapin erämaa on Ikoselle edelleen voiman lähde ja paikka, jossa hän tuntee olevansa eniten kotonaan.

Kiiminkiläisen rivitaloasunnon keittiönpöydälle kannetut sinikantiset ruutuvihkot ovat olleet kovassa käytössä. Reunat ovat hieman rispaantuneet ja sivut ovat täynnä lyijykynällä kirjoitettua tekstiä – sellaista vanhanaikaista ja tasaisen kaunista kaunokirjoitusta, jota ei enää nykypäivänä kouluissa opeteta.

Vihkot ovat Sirkka Ikosen vaelluspäiväkirjoja hänen retkiltään Itäkairasta, Urho Kekkosen kansallispuiston kaakkoiskulmilta, Kemihaaran soisilta erämailta, Nuortti-, Jauru- ja Luirojokien varsilta.

Tarjous vain nyt

Saat digin _maksutta_ 2 viikkoa

Ilmoita asiavirheestä