Hirvenpyytäjät suhtautuvat harrastukseensa yleensä intohimoisesti. Perusteluja tälle riittää.
Saalis on yleensä tärkeä peruste jahtiin lähdölle. Se periytyy ajalta, jolloin eloonjääminen oli kiinni siitä, onnistuiko pyynti.
Pyyntijännitys on tälle sukua. Kutkuttava odotus ja mahdollisuus tehdä onnistunut riistalaukaus.
Luonto ja liikkuminen metsässä riittää monille motiiviksi. Hirvenpyynti on hyvä syy haukata vähän isompi annos syksyn raikasta ilmaa.
Hirvestyksen suosiota selittää myös yhteisöllisyys. Ihminen on sosiaalinen eläin. Yhteinen hetki nuotiolla metsäevään kanssa on monille metsästäjille usein lähes harras.
Unohtaa ei sovi koiran merkitystä. Näky on kaunis, kun seuraa hirvenpyyntiin koulutetun koiran ja sen isännän saumatonta yhteistyöskentelyä.
Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Jatkan sitä yhdellä vähemmän käytetyllä. Sunnuntaina istuin ja seisoin samassa hirvipassissa lähes kuusi tuntia. Mikäpä oli istuessa. Sää oli lähes kesäinen ja luonto kaunis.
Hirvipassissa täytyy tietysti olla hiljaa ja valppaana toimimaan. Vaikka kuinka valppaana olisi, niin aikaa jää mielen rauhoittumiselle. Ei lintujen ääniä kummempia aistiärsykkeitä. Ei luettavaa tekstiä kädessä, ei televisiota eikä radiota. Ei keskustelukumppania saatika palavereja. Sometus hyvin vähäistä ja pelkästään jahtiin liittyvää.
Meditaatio on wikipedian mukaan harjoitus, jossa yksilö kehittää sisäänpäin kääntyneen itsetarkkailun muodossa omaa mieltänsä. Sunnuntain kuusituntinen täytti koko lailla tämän määritelmän.