Naisten puulaaki- eli harrastepelaaminen on yleistynyt tasaiseen tahtiin. Monille perheenäideille ei riitä enää kuskin ja talkootyöläisen rooli, vaan yhä useammin pelaajien äidit pelaavat itsekin ”mammajoukkueissa”.
Monet ovat palanneet aikoinaan jääneen nuoruuden harrastuksen pariin, mutta yhä useammin naiset myös uskaltautuvat aloittamaan pelaamisen vasta aikuisiällä.
Niin on tehnyt myös Soile Uusitalo, joka on pelannut jalkapalloa noin viisi ja jääkiekkoa neljä vuotta. Kummastakaan lajista hänellä ei ollut minkäänlaista kokemusta ennestään.
Uusitalolle tärkeintä harrastuksessa on kunnon kohotus ja hyvä seura.
– Mie en mielellään halua lähteä salille nitkuttelemaan painoja, se on paljon mukavampaa touhuta yhdessä ja joukkueena. Liikutaan sen takia, että saa vähän hien pintaan. Rento meininki, sellaisella asenteella lähdin ja olen sillä vieläkin.
’
Uusitalo pelaa jalkapalloa Tojk:in Ladyissä, jääkiekkoa hän käy lätkimässä Haaparannan puolella Asplöven HC:n naisten harjoitusvuorolla. Lisäksi hän pelaa sählyä. Perhe ja työ vievät oman aikansa, ja Uusitalo kokeekin höntsäilyn mielekkääksi tavaksi liikkua ilman suurempia sitoumuksia.
–Kivempi pelata harrastuspohjalta, niin ehtii harrastaa useampia eri lajeja. Jos alkaisi pelata enemmän tosissaan, se veisi niin paljon aikaa, ettei voisi enää keskittyä kuin yhteen lajiin.
Kemi-Tornio -alueella on hyvät mahdollisuudet puulaakipelaamiseen, sillä alueelta löytyy useita naisten harrasteporukoita. Jääkiekkoa on Haaparannan lisäksi mahdollista pelata myös Tornion puolella. Tornion IHC:n alaisuudessa toimii kaksikin naisten harrastekiekkojoukkuetta; PirtsAkat höntsäilee vain omaksi huvikseen kerran viikossa, Mimmit taas pelaavat naisten Lapin alueen harrastesarjaa.
Kaisa Ponkala aloitti jääkiekon harrastamisen Asplöven Dam:issa sen perustamisvuonna 2007. Nykyään hän pelaa Mimmeissä.
–Totta kai aina halutaan voittaa, mutta ei ole sellaisia tavoitteita, että tällä porukalla haluttaisiin mihinkään nousta. Kyllä se on harrastus pääasiassa kaikille. Aikuisia, perheellisiä suurin osa kuitenkin on. Aivan huippuhyvää kokonaisvaltaista liikuntaa, Ponkala mainostaa.
Viheriön puolella Tojk:in Ladyt harjoittelevat kerran viikossa ympäri vuoden, kesäisin harjoituksia on välillä kahdetkin viikossa. Kesäkuussa pelataan Ylitornion puulaakisarjassa, ja sen lisäksi Ladyt osallistuvat harrastajaturnauksiin Pohjois-Suomen alueella.
– Meillä on Ladyjen kanssa sellaisia tavoitteita aina noissa peleissä, yksi tavallisin on, että ei hävitä enemmän kuin 10-0, kertoo Pia Niemi, ja mainitsee henkilökohtaisiksi tulevaisuuden tavoitteikseen ettei loukkaantuisi eivätkä varpaankynnet olisi aina mustina.
Hän on pelannut Ladyissä kahdeksan vuotta, aivan joukkueen alkuajoista asti. Joukkue perustettiin vuonna 2009, silloin se muodostui enimmäkseen entisistä tyttöpelaajista, joille ei löytynyt alueelta sarjaa pelaavaa aikuisten joukkuetta.
Tämän hetkisessä joukkueessa yhtä lukuun ottamatta kaikki ovat aloittaneet pelaamisen aikuisiällä Ladyissä. Pelaajien ikähaitari ulottuu 18:ta yli 50 vuoteen. Suurin osa pelaajista on tullut Ladyihin oman lapsen harrastuksen innoittamana, niin myös Niemi.
– Tyttäreni pelasi jalkapalloa, ja pelasimme äidit vastaan tytöt peliä. Se oli tosi hauskaa, niin ajattelimme kavereiden kanssa, että jos mekin lähdettäisiin mukaan johonkin höntsäjalkapalloon.
Vaikka joukkueella ei olekaan suurempia sarjatavoitteita, pelaajat ovat silti innokkaita kehittymään. Harjoitukset alkavat yleensä parinkymmenen minuutin helpolla tekniikkaharjoituksella, ja loppuaika pelataan. Toiminnassa on mukana noin 30 naista, joista harjoituksissa on useimmiten noin 14 pelaajaa.
Niemelle harrastus antaa vastapainoa töille, seuraa, hauskanpitoa ja kunnon kohotusta.
Myös itsensä haastaminen on tärkeää.
–Turnaukset on meidän maailmanmestaruuskamppailuja. Niissä pelataan tosissaan, mutta ei totisesti.