Varastettujen vauvojen kohtalo nousi Espanjassa päivänvaloon varsinaisesti vasta vuonna 2011. Tuolloin katalonialaisen Juan Luis Morenon isä tunnusti kuolinvuoteellaan, että poika oli ostettu katolisen kirkon papilta, ja että samoin oli Juan Luisin lapsuudenystävän Antonio Barroson laita.
Miehet toivat tapauksensa julkisuuteen, minkä jälkeen vastaavanlaisia tarinoita alkoi kuulua eri puolilta Espanjaa. Asiantuntijat arvioivat, että vuosikymmenten aikana jopa 300 000 vastasyntynyttä vauvaa oli viety vanhemmiltaan.
Toiminta alkoi diktaattori Francisco Francon noustua valtaan 1939 ja se jatkui 1980-luvulle asti. Alkuun lapsia vietiin vasemmistolaisista perheistä, mutta sittemmin myös esimerkiksi köyhiltä vanhemmilta ja yksinhuoltajaäideiltä.
Sairaaloiden työntekijöiden lisäksi järjestelmää pyörittivät Francon hallinnon kanssa läheisen katolisen kirkon papit ja nunnat. Motiivina toimi ideologian ohella raha, koska adoptioperheet maksoivat lapsista.
Lapsen oikeille vanhemmille kerrottiin usein, että lapsi oli kuollut pian synnytyksen jälkeen. Kun tapauksia ryhdyttiin tutkimaan, monen vauvan hauta paljastui tyhjäksi.
Useat uhrit ovat yrittäneet selvittää alkuperäänsä dna-testien avulla. Uhrijärjestöt ovat vaatineet myös valtakunnallista tutkintaa tapahtuneesta. Moni rikoksista on kuitenkin ehtinyt jo vanhentua tai todisteet ovat kadonneet.
Syyllisten saamista oikeuden eteen vaikeuttaa myös vuonna 1977 laadittu armahduslaki, jonka nojalla kaikki Francon diktatuurin aikaiset ihmisoikeusrikokset on tähän asti armahdettu.