Olin varsin arka lapsi. Jos hävisin äidistä joensuulaisessa tavaratalossa, itkin niin lohduttomasti, että äiti löysi luokseni pelkän palosireenihuudon perusteella. Samanaikaisesti isosiskoni huikenteli omilla teillään ilman huolen häivää.
Sittemmin olen matkustanut maailman varsin vaarallisissakin kolkissa ilman, että olisin joutunut edes taskuvarkaan kynsiin.
Koulunpenkillä olin tunnollinen oppilas. Pelkkä ajatus siitä, etten ehtisi valmistautua kokeisiin esimerkiksi kyläreissun takia oli minulle kauhistus.