Huhtikuun kuntavaalien ehdokasasettelussa on jäljellä kaksi, hektistä viikkoa, joiden aikana puolueet tekevät hartiavoimin työtä saadakseen ehdokaslistansa täyteen. Puolueiden itselleen asettamasta tavoitteesta uupuu vielä kolmannes ehdokkaista. Listoilta löytyy runsaat 1 100 nimeä, jaossa on yhä yli 500 ehdokkuutta (LK/PS 16.2.).
Yksikään puolue ei ole saavuttanut tavoitettaan. Tosin tilanne vaihtelee rajusti kunnittain. Vaikeinta kuntavaaliehdokkaiden löytäminen on pienissä, vähäväkisissä pitäjissä, joita Lapissa riittää.
Moni konkarivaltuutettu jättää paikkansa suosiolla kuluvan valtuustokauden jälkeen. Sote- ja maakuntauudistus vie ison osan kunnan- ja kaupunginvaltuustojen vallasta, mikä voi olla osasyy luopumiseen. Konkareiden korvaaminen noviiseilla tuntuu olevan vaali vaalilta vaikeampaa.
Monissa pikkukunnissa pelätään, ettei niiden ääni kuulu maakuntavaltuustossa (2018), missä valtaosa valtuutetuista edustaa suurempia kuntia. Harvempi huomaa, että paikallisdemokratia on ollut jo pitkään uhattuna, koska kuntapäättäjiksi haluavien joukko on pienentynyt jatkuvasti.
Kunnallisalan kehittämissäätiön muutama vuosi sitten teettämä mielipidekysely osoitti, että vain 14 prosenttia kuntalaisista on valmis pyrkimään valtuustoon. Ehdokkaaksi tästäkin porukasta hakeutuu vain pieni osa.
Ehdokaspula ei ole ainoa kuntademokratiaa uhkaava asia. Vain kolmannes kuntapäättäjistä on naisia, nuoria joukossa on sitäkin vähemmän.
Tulevat kuntavaalit eivät näytä tuovan tähän muutosta. Kunta-asioista päättänevän jatkossakin miehet. Heistä suurinta valtaa käyttävät jo keski-iän ylittäneet valtuutetut. Yllättävän harva valtuutettu on yrittäjä, vaikka valtaosa kuntarahasta tulee yrityksiltä.
Naiset ja yrittäjät tapaavat selitellä kuntapolitikointipenseyttään kiireillä, nuoret kiinnostuksen puutteella. Se ei liene koko totuus. Yhä harvempi on valmis uhraamaan itsensä julkiselle kritiikille, jota väistämättä seuraa kuntapäätöksistä, joita leimaavat tämän päivän kunnissa usein säästöt ja leikkaukset.
Kuntapäättäjien haukkuminen on helppoa, eikä se vaadi rohkeutta. Siihen pystyy kuka tahansa. Vapaaehtoisesti arvosteltavaksi asettuminen on paljon vaikeampaa.
Kuntapäättäjät ja sellaisiksi pyrkivät ansaitsevat paitsi kritiikkimme myös kunnioituksemme. Jotta demokratia toimisi, se tarvitsee käyttöönsä nykyistä enemmän ihmisiä, jotka eivät pelkää kantaa vastuuta.