On sunnuntai-ilta, kaksi päivää Pariisin iskujen jälkeen. Makaan sängyssä, edelleen täysissä pukeissa ja kiinnitän huomiota jokaiseen ulkoa kantautuvaan ääneen. Asun nyt Berliinissä, ja jos annan ajatuksilleni vapauden, hälytyssireenit ja ihmisten huudahdukset on helppo tulkita vaaraksi. Jos Pariisissa, miksei täälläkin.

Minulla on kylmä, koska aiemmin päivällä olen lähtenyt huonosta säästä huolimatta Valtiopäivätalolle.