U utisanalyysi Media ei ole poliisin apulainen, vaikka joskus on tarpeen auttaa Miksi Yle panttaa Panama-papereita eikä anna niitä poliisille? Mitä veroparatiisiyhtiöitä koskeva tietovuoto paljastaisi, jos poliisi ja verottaja saisivat tutkia asianajotoimisto Mossack Fonsecan asiakirjat.
Viranomaisia kiinnostaa, onko joku suomalainen kiertänyt veroja. Ei siis se, keneltä aineisto on peräisin. Siksi kyse ei ole lähdesuojasta, joka on lain toimittajalle antama oikeus salata tietolähteensä.
Lähdesuojan sijasta on vedottu siihen, että tietojen luovutus voisi viedä muiden, tulevien tietolähteiden luottamuksen. Kyse on vakiintuneesta journalistisesta periaatteesta. Myös STT:n eettiset ohjeet kieltävät aineiston antamisen viranomaisille ilman toimituksen johdon lupaa.
Median tehtävä on tuoda asioita julki, ei auttaa viranomaisia. Jos uutisointi antaa aihetta tutkintaan, viranomaisilla on oltava omat keinonsa selvittää asiat.
Milloin poliisia autetaan?
Poikkeuksiakin on. Jos media saa vihiä vakavista rikoksista, otetaan yhteyttä poliisiin. Esimerkiksi STT on pari kertaa 2000-luvulla ilmoittanut pommiuhkauksista. Poliisi löysi uhkaajat, mutta uhat eivät olleet todellisia.
Samoin tehtäisiin, jos toimitus saisi tietoa, joka auttaa vaikkapa väkivaltarikoksen tai terroriteon selvittämistä.
Niin käy ani harvoin. Paljon tavallisempaa on, että uutisointi johtaa viranomaisselvityksiin.
Ainakaan vielä Ylen ei tiedetä löytäneen Panama-aineistosta tekoja tai toimintatapoja, jotka ylittäisivät sekä uutiskynnyksen että tutkintakynnyksen. Voi pohtia, saivatko toimittajat asiasta kaiken irti. Pitäisikö poliisinkin lukea aineisto?
Journalisti joutuu miettimään alkuperäisen tietolähteen motiiveja. Lähde halusi väärinkäytökset julki eikä itse toimittanut aineistoa viranomaisille.
Median on eettisesti vaikea perustella, miksi se silloin vapaaehtoisesti välittäisi viranomaisille kenenkään raha-asioista tietoja, jotka jäävät alle uutiskynnyksen. Silläkin uhalla, että jotain jäisi toimituksessa huomaamatta.
.