–Onko haastattelu pakko tehdä nimettömänä?
Näin helsinkiläinen Eila Liekovuo kysyy heti ensimmäiseksi. Sellaiseen kysymykseen toimittaja törmää aniharvoin.
Liekovuo ja hänen 14-vuotias transpoikansa Mika Esselström haluavat hälventää epäluuloja ja hyssyttelyä, jota transsukupuolisuuteen liittyy.
Liekovuo ei peittele sitä, että oman lapsen transsukupuolisuus oli hänelle vaikea asia, kun hän kuuli siitä kaksi vuotta sitten.
–Lopulta tulin siihen tulokseen, että olkoon vaikka muumipeikko, hän on lapseni ja tuen häntä.
Esselströmin mukaan ystävät ottivat tiedon helpommin vastaan kuin äiti. Lisäksi hänellä on joukko uusia kavereita: transnuoret halki Suomen hakevat toisistaan vertaistukea netin kautta.
Se on voinut vaikuttaa siihen, että viime vuosina alle 18-vuotiaiden sukupuoli-identiteettiselvitysten lähetteiden määrä Helsingin ja Tampereen nuorisopsykiatrian poliklinikoilla on kolminkertaistunut.
Viime vuonna uusia lähetteitä tuli noin 180. Muualla transnuoria ei oteta vastaan.
Kertomisen jälkeen Esselström vaihtoi nimensä ja leikkautti pitkän tukkansa sivuilta lyhyeksi siiliksi. Vaatteita ei tarvinnut vaihtaa, sillä tyyli oli ollut lapsesta asti poikamainen.
Transitio on termi, joka kuvaa sitä, kun ihminen alkaa elää oikeaksi kokemassaan sukupuolessa. Esselström kuvaa kokemusta vapauttavaksi.
Sittemmin myös äidin hiukset ovat lähteneet. Liekovuo leikkautti samanlaisen sivusiilikampauksen osoittaakseen lapselleen tukevansa häntä täysillä.
Kun Esselström oli menossa yläkouluun, Liekovuo soitti rehtorille ja kertoi tulevan oppilaan transsukupuolisuudesta.
–Hän oli ymmärtäväinen. Vain muutama opettaja on ihmetellyt, mikä asia tämä oikein on.
Esselström sai vapautuksen koulun uimahallireissuista, ja sähköinen reissuvihko Wilma saatiin pojan nimelle – virallisissa yhteyksissä Esselströmillä on yhä alkuperäinen henkilötunnus ja nimi.
Nyt hän haaveilee pääsystä transpolille eli Helsingin sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalle. Sen jonot ovat pitkät.
–Haluaisin saada vastahormoneja, jotka madaltavat ääntä ja tekevät kehosta maskuliinisemman. Kun täytän 18, menen leikkauksiin.
Äiti ja poika kertovat, että transsukupuolisuudesta on vaikea löytää tietoa – heidän mukaansa henkilökunnan tiedoissa on puutteita jopa alaikäisiä transsukupuolisia hoitavilla nuorisopsykiatrian poliklinikoilla.
–Meitä kohdellaan ihan kurjasti. Pitää käydä hirveän pitkissä tutkimuksissa, ja on vain pari ihmistä, jotka edes tietää aiheesta. On päättäjien syytä, että meillä menee näin huonosti. Toimenpiteet, joille transsukupuoliset alistetaan, voi laskea kidutukseksi, Esselström sanoo.
Jutt ua muokattu 25.9. kello 10.50.Translaki ei edellytä enää naimattomuutta. Kohta poistui tasa-arvoisen avioliittolain myötä 1.3.2017.