Minulla on ongelma, josta on kovin vaikea puhua, mutta yhtä vaikea olla puhumatta. Naapurissani tapellaan usein. Aamulla ennen seitsemää, iltapäivällä, aamuyöllä.
Tämä asia nimenomaan kuuluu minulle, sanan alkuperäisessä merkityksessä. Mutta se ei ole se ongelma, sillä kahden minulle tuntemattoman ihmisen ongelmat eivät kosketa minua.
Mikä koskettaa, on se lapsi, joka kuulee ja näkee tämän kaiken vielä lähempää, kuin minä.