Voita vai margariinia? Leipärasvarasiaansa hakeva kuluttaja ei pääse enää näin helpolla valinnalla, sillä varsinkin isoissa kaupoissa tarjolla on hyllymetreittäin vaihtoehtoja.
Kuluttajan mietittäväksi jää, valitako hinnan, maun tai terveellisyyden perusteella vai painottaako esimerkiksi ympäristökysymyksiä tai vegaanisuutta. STT kysyi asiantuntijoilta ja alan toimijoilta, mitä kuluttajan on hyvä tietää ja mitä kannattaa pohtia.
Rasvahyllyjen uutuuksissa on esimerkiksi kasvipohjaisia vaihtoehtoja, jotka sopivat myös vegaaneille. Niissä ainesosina on käytetty tutun rypsiöljyn lisäksi muun muassa kookos- tai kaakaorasvaa, sheaa, kaurajuomaa ja härkäpapuvalmistetta.
Liian kovia leipärasvoja
Ravitsemusterapian professori Ursula Schwabin mukaan terveyden kannalta on olennaista, mitä leipärasvaa käyttää. Mistä sitten tietää, mikä on terveellinen leipärasva?
– Sydänmerkki. Se ohjaa rasvoissa hyviin valintoihin.
Levitettävissä rasvoissa Sydänmerkki-tuotteen ehtona on, että kovan rasvan osuus rasvasta on enintään 30 prosenttia ja tuotteessa on suolaa enintään prosentti.
Levittyviin rasvoihin tarvitaan juoksevan öljyn rinnalle aina kiinteää, kovaa rasvaa. Kasvipohjaisissa levitteissä kovina rasvoina käytetään muun muassa kookos- tai palmuöljyä tai sheaa.
Suomalaisista miehistä 97 prosenttia ja naisista 94 prosenttia saa liikaa kovaa rasvaa. Suuri tekijä tässä on liian kovien leipärasvojen käyttö. Kova rasva on elimistölle yhtä haitallista, tuli se missä muodossa tahansa.
Hyvä sato, huono maine
Margariineissakin käytetty palmuöljy on monen mielikuvissa rasvojen pahis. Useissa tuotteessa mainostetaankin erikseen, ettei mukana ole palmuöljyä.
Öljyn maine rapautui ihmisoikeus- ja ympäristöperusteilla. Huolta herätti, että viljelmien tieltä hakattiin laajoja alueita sademetsää.
Ympäristöjärjestö WWF:n mukaan palmuöljyä ei tarvitse nykyisin karttaa, kunhan katsoo, että öljy on sertifioitua.
Palmuöljy on yhtenä tuotteena mukana EU:n uudessa metsäkatoasetuksessa, jonka mukaan tuotanto ei saa aiheuttaa metsäkatoa eikä metsän laadullista heikkenemistä. Jos öljy on lisäksi saanut kestävän palmuöljyn RSPO-sertifioinnin, sen käyttöä voi hyvin jatkaa.
– Öljypalmu on erittäin tehokas kasvi tuottamaan öljyä hehtaaria kohti laskettuna. Jos palmuöljyä lähdetään korvaamaan muilla kasviöljyillä, tarvitaan paljon lisää pinta-alaa, ja se voi helposti tarkoittaa, että raivataan metsää, sanoo WWF:n suojeluasiantuntija Elisa Niemi.
Mielikuvat ohjaavat
Sertifioinnin mukaisessa palmuöljyn tuotannossa ei aiheuteta metsäkatoa, suojataan maaperää ja vesistöjä, rajoitetaan kemikaalien käyttöä sekä tuetaan ihmisoikeuksien toteutumista.
– Yrityksetkin saattavat tietää, että palmuöljyn vaihtoehdot eivät ole sen parempia, mutta siirtyvät niihin kuluttajien mielikuvien takia, Niemi sanoo.
WWF ei ole arvioinut muiden öljyjen ympäristövaikutuksia.
Muun muassa Keiju-tuotteita valmistavan Bunge Finlandin markkinointijohtaja Anri Saarinen vahvistaa mielikuvien voiman. Yhtiön käyttämä palmuöljy on sertifioitua. Kuluttajilla on kuitenkin siitä niin kielteiset mielikuvat, että tilalle on pyritty löytämään muita trooppisia öljyjä, uusimpana shea.
