Rovaniemen Kiekon kausi päättyi pronssijuhliin ”Kirnussa”. Rovaniemen ylpeyden toista perättäistä Mestiksen pronssimitalia oli todistamassa seuran kaikkien aikojen ennätysyleisö – 3391 katsojaa.
Buumi-käsite on kärsinyt inflaation liiallisen ryöstöviljelyn ansiosta, mutta nyt on aiheellista puhua Rovaniemen kiekkobuumista. Ilmiön synty on tietenkin ennen kaikkea Rovaniemen Kiekon seurayhteisön, yleisön ja yhteistyökumppaneiden onnistuneiden ponnistelujen sekä satsauksen tulosta. Yksittäisistä henkilöistä yksi nousee ylitse muiden ja hän on nyt seuran jättävä päävalmentaja Maso Lehtonen.
Kyyneliin saakka liikuttunut Maso kertoi pronssimitali kaulassaan kuinka vahvan jäljen kuluneet kaksi vuotta Rovaniemellä ovat häneen jättäneet ja kuinka hän on ihmisenä kasvanut pohjoisessa yhteisössä.
”Mestiksen Midaksella”, kaksinkertaisella mestarilla, syntyi jo vierasjoukkue Ketterän penkin takana visio siitä, kuinka upeaa olisi valmentaa Rovaniemen Kiekko neljän parhaan joukkoon ja nostattaa Lappi-areenan katto yleisön pauhusta ilmaan. Sen tämä poikkeuksellinen jääkiekkovalmentaja ja hieno ihminen totisesti tekikin.
Maso on persoonana täysin erilainen perinteisten kovapintaisten äijämäisten ”lätkäjätkäkoutsien” joukossa. Maso Lehtonen puhuu intohimoisesti, mutta hän ei puhu vain jääkiekosta vaan samalla urheilusta ja ylipäätään elämästä. Maso on energinen, impulsiivinen, mutta myös sivistynyt ja avarakatseinen. Maso on syvällinen, humaani ihminen ja edustaa miesjoukkojen johtajana uuttaa sukupolvea, joka on täysi vastakohta vanhalle liitolle.
Suomalaisessa jääkiekkovalmentamisessa on pitkään elänyt äärimmäisen kova ”Jurzinovilais-Jortikkalainen” valmennuskulttuuri. Tämä koulukunta on ihannoinut venäläistä valmentajadiktaattori Viktor Tihonovia. Sen enempää tuohon menneisyyden kulttuuriin ei ole syytä palata, mutta keskiössä oli usein yksilön nöyryyttäminen, huutaminen, järkyttävän kova kuri ja yksilön alistaminen täysin joukkueen kollektiivin alle.
Maso pystyy yhdistämään työssään pelaajalähtöisen yksilövalmennuksen ja joukkuevalmennuksen. RoKin pelaajien otteista on välittynyt viesti, kuinka he ovat valmiita, vaikka puremaan kiekon kappaleiksi valmentajansa puolesta. Mason kyky saada pelaajat uskomaan yhteiseen asiaan on fantastinen – tämä kyky on joukkuepelien päävalmentajan tärkein ominaisuus! Onkin helppo ennustaa vain taivaan olevan rajana Maso Lehtosen valmennusuralla, jos vain terveyttä ja elonpäiviä nuorella valmentajalla riittää. Todennäköisesti menestys seuraa miestä myös tulevassa työpaikassa Hämeenlinnan Pallokerhossa.
On syytä muistaa ja onnistella vielä kerran RoKin seurajohtoa ja ennen kaikkea entistä toimitusjohtajaa Pekka Kankaanrantaa loistavasta rekrytoinnista.
Rovaniemellä alkaa nyt uusi aika – seuraava päävalmentaja Sakari Salmela saapuu kovaan paikkaan. Salmela on myös nuori kyky, vasta 31-vuotias, joten hän on looginen valinta Lehtosen seuraajaksi. Salmelalla ei ole aiempaa päävalmentajakokemusta Mestiksestä. Rovaniemeläisen urheiluväen täytyy antaa uudelle päävalmentajalle aikaa ja ennen kaikkea ymmärtämystä, ettei hän ole Maso Lehtonen vaan toinen nuori lupaava päävalmentaja. Urheilun raadollisuuteen kuuluu se, kuinka uutta valmentajaa aina verrataan edelliseen menestysvalmentajaan. Se on väistämätöntä, mutta toivottavasti armollista. En ole koskaan Salmelaa tavannut, mutta ei ole mitään syytä epäillä, etteikö Nokian Pyrystä tuleva luotsi onnistuisi tehtävässään.
Nämä ovat jo ensi kauden juttuja.
Nyt, kiitos loistavasta yhteistyöstä, Maso! Kiitos koko rovaniemeläisen urheilukansan puolesta ja menestystä jatkoon!