Muutama viikko sitten katselin tämän kolumnin julkaisuajankohtaa kalenterista. Mielessäni häivähti ajatus, kuinka Rovaniemen Palloseuran venyessä huippusuoritukseen voisin kirjoittaa Veikkausliigan kuudennen sijan tavoittelun tärkeydestä ja siitä, kuinka ylpeitä me rovaniemeläiset voimme olla Veikkausliiga-joukkueesta, joka toistuvasti taistelee sijoituksista kuuden parhaan joukossa.
Enpä kirjoitakaan. Yksi voitto kuudesta edellisestä pelistä huuhtoi mahdollisuudet kuudennesta sijasta Kemijokeen.
Sarjapaikka on vielä varmistamatta, mutta tuskin takaa niin kovaa tullaan, että se todella uhatuksi tulisi. Kauden alla ennakoin sijoituksen kahdeksanneksi olevan RoPSilta hyvä suoritus tällä pula-ajan kaudella. Tuohon sijoitukseen Palloseura voi vielä hyvin yltää. Lahdesta raavittu piste oli erittäin tärkeä, ja RoPS on nyt tasaisessa alakerrassa sijalla yhdeksän.
Rovaniemeläisten asema Lapin ykkösseurana on uhattuna. Voi hyvin olla, että Lapin ykkönen kauden jälkeen on PS Kemi. Lakki päästä kemiläisten hyvin menneen kauden edessä, mutta Rovaniemen jalkapalloylpeydelle hegemonian menettäminen olisi kova kolaus.
RoPSin kausi on ollut kivinen ja pitkä. Monet kannattajat odottavat jo sesongin lopullista päätösvihellystä. Tässä yhteydessä on turha kerrata vaiherikasta kautta, jossa joukkueen ovi on käynyt molempiin suuntiin kuin hollituvassa.
Siirtoikkunan sulkeutuessa hyökkäyspään pelaajien osalta RoPSille jäi lähes tyhjät kortit käteen. Päävalmentaja Juha Malinen on tehnyt hyvää työtä. Koko ajan heikentyneen ja kaventuneen materiaalin kanssa hän on pystynyt jopa nostamaan pelin kokonaisvaltaista tasoa. Jalkapallon keskeisille lainalaisuuksille edes Malinen ei voi mitään. Näistä lainalaisuuksista RoPS on törmännyt vanhaan totuuteen: jalkapallo on ennen kaikkea maalintekopeli.
RoPS sai onnekkaasti Emeka Ezen riveihinsä, ja tämä nigerialainen sattuma todennäköisesti pelasti joukkueen sarjapaikan. Eze lähti, ja tämän jälkeen alkoivat uudet vaikeudet.
Ensisijaisesti RoPS olisi tarvinnut kymppipaikan pelaajan ja keskushyökkääjän. Lopputuloksena oli Chilestä saakka napapiirille seilannut huonokuntoinen jalkapallon elämysmatkailija Pablo González ja olemattomalla CV:lle liikkuva Glenn Gabriel .
Samalla paljastui viime kauden jälkeen ykköshyökkääjäksi palkatun Sakari Tukiaisen todellinen taso. Sympaattisesta sentteristä ei ole kantamaan Veikkausliigajoukkueen ykköskeskushyökkääjän viittaa.
Kymppipaikkaa on pelannut Eetu Muinonen . Hän on hyvä jalkapalloilija, muttei ole omimmillaan hyökkäävän keskikenttämiehen paikalla, eikä hän ole maalintekijä tai murtavien ratkaisusyöttöjen antaja.
Oikeastaan RoPS teki virheen hommatessaan ensin Charles Traffordin ja pian hänen tilalleen Nathaniel Willin , molemmat sinänsä erinomaisia futaajia, mutta tuon tontin olisi hoitanut Muinonenkin. Kymppipaikan takuuvarman suorittajan Palloseura olisi tarvinnut.
Markku Saukko
Kirjoittaja on urheilutoimittaja ja peruskoulun lehtori