Kolumni

Kulma: RoPS palaa nyt juu­ril­leen

Markku Saukko on rovaniemeläinen jalkapallotoimittaja.
Markku Saukko on rovaniemeläinen jalkapallotoimittaja.

Rovaniemen Palloseura putosi juhlakautensa päätteeksi Ykköseen – sarjatasolle, jolla se pelasi viimeksi vuonna 2012.

Noustuaan ensimmäisen kerran pääsarjaan eli silloiseen mestaruussarjaan vuonna 1980, RoPS ei ole kertaakaan sen jälkeen pelannut kahta kautta pidempään toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Nyt tämä ”ennätys” voi rikkoutua, vaikka en missään nimessä usko pitkään korpivaellukseen Ykkösessä.

Kuluneet kahdeksan vuotta ovat olleet 70-vuotiaan seuran historian menestyksekkäimmät kotimaan kentillä: Suomen Cupin mestaruus 2013 ja Veikkausliigan (Suomen mestaruus) hopeaa 2015 ja 2018.

Koko 2000-luvun RoPS on taistellut joko Veikkausliigan peräpäässä tai Ykkösen kärjessä. Siinä mielessä RoPS palaa nyt juurilleen – viime vuosien menestys on ollut pitkässä juoksussa ylisuorittamista pikkuseuralta.

Vielä pidemmille juurilleen Palloseura palaa pelaajapolitiikassaan. Ensi kauden joukkueessa on runsaasti omia kasvatteja tai pohjoisen poikia – aivan kuten 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa. Lisäksi joukkue täydentyy muutamalla kovan luokan ulkomaalaispelaajalla.

Yleensä RoPS on onnistunut hyvin ulkomaalaisvahvistuksiensa hankinnassa. Lee Jenkins, Steven Polack, Zeddy Saileti, Vasili Karatajev, Mordon Malitoli, Obilor, Victor Turcios, Antonio Reguero, Taye Taiwo ja niin edelleen.

Aivan viime vuosina on tullut liikaa huteja. Tulevalla kaudella RoPSilla ei ole varaa hakuammuntaan ulkomaanapujen etsinnässä, ja uskonkin varmasti päävalmentaja Mikko Mannilan esikuntineen onnistuvan tehtävässään.

RoPSilla on vetovoimaa nuorten kotimaisten pelaajien keskuudessa, ja joukkue tuleekin olemaan nuori.

Pelkästään poikasilla ei Ykkösessä kuitenkaan pärjää. Suurin haaste onkin hankkia kokeneita kotimaisia pelaajia riveihinsä. Millä pelaajia houkutella, kun palkkapussin paino ei ole kilpailuvaltti?

Ykkönen on ammattilaissarja, mutta seurojen talouskurimus koronan kourissa vie sarjaa vääjäämättä puoliammattilaisuuden suuntaan. Tällöin kilpailuvalttina toimisi Rovaniemen erinomaiset opiskelumahdollisuudet Lapin yliopiston johdolla.

Taloudellisesti Ykköseen putoaminen kirpaisee RoPSia lähinnä Veikkausliigan televisiorahojen karatessa ohi kassan. Yleisötuloihin sarjatasolla ei juuri ole merkitystä – pikemminkin päinvastoin.

Joitakin vuosia sitten tein Uuteen Rovaniemeen jutun, jossa tilastoilla todistin Ykkösen kärkipäässä RoPSin houkutelleen Keskuskentän lehtereille jopa enemmän yleisöä, kuin liigan tyvipäässä tapellut Palloseura.

Rovaniemeläinen urheiluyleisö on menestysnälkäistä. Tämä tietenkin koskee normaalioloja – koronan suhteen ainakin vielä ensi sesonki on hämärän peitossa.

Tuo hämärä on sen verran sakeaa sumua, ettei RoPSin sarjatasokaan ole vielä täysin kirkossa kuulutettu. Monet Veikkausliiga-seurat ovat pahoissa talousongelmissa.

Toki uskon liigalisenssien ehtojen venyvän koronan varjolla, mutta silti on mahdollista, että liiga joutuu täydennysmenettelyyn, ja tässä kisassa RoPS on toisena Turun Palloseuran jälkeen. Tällä vaihtoehdolla spekulointi on kuitenkin tässä vaiheessa täysin hyödytöntä.

Jo seuraikonin asemaan nousseen Simo Roihan paluu oli mukava uutinen, mutta lisää tarvitaan.

Perinteisesti RoPS on ilahduttanut kannattajiaan joulun tienoilla ”kovalla paketilla” eli julkaisemalla kovan uuden pelaajakontrahdin. Liikkuuko joulupukki nyt Bingotalon nurkilla?