Kullervo Brusila istuu television ääressä. Kanavavalintaan ei ole osunut Lahden MM-kilpailut, sillä urheilu ei tätä miestä juurikaan kiinnosta. Sen sijaan kansainväliset ohjelmat ja dokumentit innostavat. Ja taide. Se on jotain sellaista, mikä koukutti miehen jo nuorena.
- Ei minua taulujen arvo kiinnosta, vaan tarinat niiden taustalla, mies sanoo ja katselee talon seinillä olevia teoksia.
Yksi tauluista päätyi Brusilan omistukseen jo silloin, kun hän oli nuori mies.
- Se on tuossa parhaalla paikalla. Lene on näköjään järjestellyt tuohon taulun lähelle omia rakkaita posliiniesineitään.
Lene on Kullervon puoliso, johon mies rakastui ensi silmäyksellä.
Lene oli tullut Kööpenhaminasta Tornioon tapaamaan sisartaan Nanson tehtaalle. Kullervo oli opetellut tanskaa tanskankielisistä lehdistä, mutta kielen puhuminen tuotti vaikeuksia.
Ilmeisesti tärkeimmät asiat tulivat kuitenkin ymmärretyksi, sillä Lene jäi Tornioon ja aloitti elämän Kullervon rinnalla.
- Saimme kolme lasta. Nyt he kaikki ovat jo aikuisia. Meillä on ollut hyvä elämä, mies sanoo.
Televisio jää taka-alalle, kun Kullervo kertoo menneestä. Esiin nousevat miehen elämänarvot, työntekemisen tärkeys ja ikuisen oppimisen polku.
– On hienoa, kun kaupassa tulee entisiä oppilaita vastaan ja he tunnistavat minut. Joskus teeskentelen, että tunnistan myös heidät, mies naurahtaa ja myöntää, ettei millään voi kaikkia oppilaita muistaa, joita opetti kymmenien vuosien ajan kauppaoppilaitoksella.
Kullervo Brusila kasvoi kansainvälisyyteen pienestä pitäen, sillä Kullervon äiti osasi puhua ruotsia ja hiukan myös saksaa.
Sotien aikaan radioita oli vain harvoissa taloissa, joten iltaisin Torniossa majailevat saksalaissotilaat tulivat Brusilan perheen olohuoneeseen kuuntelemaan maailman uutisia. Sotilailta Brusilan perheen lapset omaksuivat saksankielen alkeet. Samalla he oppivat huomioimaan ihmiset ihmisinä, olipa kieli tai kansalaisuus mikä hyvänsä.
- Lapin polttamisen aikaan lietsottiin vihamielisyyttä näitä saksalaisia kohtaan, mutta meidän perheessä vihaa ei tunnettu. Ymmärsimme, että he olivat ihan tavallisia työntekijöitä ja perheenisiä, jotka noudattivat vaan saamaansa käskyä, Brusila selittää.
Sotien jälkeen hyvän kielipään omaava Kullervo luki itsensä merkonomiksi ja myöhemmin vielä ekonomiksi. Valmistuttuaan mies päätyi kauppaopiston opettajaksi Kemiin.
- Kerran ruotsinkielinen koulutarkastaja tuli vierailulle. Koska osasin puhua ruotsia, minut laitettiin esittelemään hänelle koulua. Tarkastaja oli vakuuttunut taidoistani ja koulu sai hyvät arvosanat, vaikka eihän minulla ollut edes kieltenopettajan pätevyyttä, mies nauraa.
Myöhemmin Brusila hankki virallisen kielenkääntäjän tutkinnon Helsingin yliopistossa.
– Mutta opettajanpätevyys jäi hankkimatta, sillä siihen aikaan minulle oli tärkeämpää työnteko ja perhe kuin tittelit.
Komea ja vanha könnin kello kilkuttaa tasatunnin merkkiä. Mies nousee tuolistaan ja vetää kelloon lisää aikaa. Kellon sisällä olevat vanhat kivipuntit ovat raskaat ja kolhuiset, silti aikarauta piirtää tarkkaa jälkeä, eikä jätätä lainkaan. Se on kuin omistajansa, hyvässä kunnossa ikävuosiinsa nähden.
Kullervo Brusila täyttää 7. maaliskuuta 90 vuotta. Lauantaina hän tarjoaa kakkukahvit tutuilleen. Kolme isoa kakkua on tilattu, mutta mies miettii, että riittääköhän se.
- En ole koskaan tukkinut itseäni väärään köökkiin. Olen ollut paljossa mukana ja saanut lukuisia ystäviä, mutta politiikkaan en ole koskaan halunnut sotkeentua.
Kyllä Brusila poliitikkoja arvostaa ja eri puolueitakin, mutta ilman sitäkin hän on pärjännyt.
- Ei minulla ole kuoleman pelkoa, vaikka kovin montaa vuotta ei enää mittariin pysty kertymään, mies tuumii samalla kun selaa pöydällä olevaa lehtipinkkaa.
Kasassa on erilaisia taidelehtiä, Rondoa ja vähän muitakin, monille tuntemattomia erikoislehtiä. Ne pitävät miehen mielen virkeänä.
90 on niin komea luku, että mies ihmettelee miten hän on sen saavuttanut.
- Mutta pyörällä en enää aja. Sehän on vain järkevää, mies tuumii.
Kullervo Brusila
Syntynyt 7.3.1927 Torniossa
Perheessä vaimo Lene ja lapset Hanna, Peter ja Thomas
Työskennellyt lukuisissa työpaikoissa ympäri pohjoismaita. Toiminut opettajana Kemin kauppaoppilaitoksessa, tehnyt tulkkauksia ja työskennellyt virallisena kielenkääntäjänä. Lisäksi hän on Tilitoimisto K. Brusilan yrittäjä.
Harrastuksissa ja luottamustoimissa hänet tunnetaan kulttuurin ja taiteen saralla. Mies on toiminut muun muassa Kemin taideyhdistyksessä, Pohjola-Nordenissa, Kemin vanhainkotisäätiössä ja Kemin Klaveerissa.