Meritähdellä on pitkä tarina. Se ajautui 1930-luvulla Jäämeren rannalle Petsamoon, josta kenraali ja kirjailija K. M. Wallenius poimi sen. Walleniuksen perhe koristeli sen kultamaalilla ja asetti koristeeksi joulukoivuunsa. Koivu korvasi joulukuusen, sillä Petsamon pohjoisosissa ei kasvanut havupuita. Myöhemmin Walleniuksen tytär lahjoitti meritähden Lapin maakuntamuseolle.
Pian kullattu meritähti löytyy museon näyttelystä. Seuraa pitävät samoilta Liinahamarin rannoilta löytyneet pala bambunvartta, valaanpoikasen selkänikama ja uponneen laivan ovenkahva.
Maakuntamuseossa avautuu itsenäisyyspäivänä uusi perusnäyttelyosio. Näyttely kertoo Petsamon historiasta vuosina 1920–1944, jolloin alue kuului Suomelle. Pääosassa ovat alueen luonto, kulttuurin moninaisuus, elinkeinot ja muu arkinen elämä.
Aiemmin Petsamo on ollut esillä alakerran perusnäyttelyssä.
”Petsamo ei mielestämme saanut aikaisemmin näyttelyssämme ansaitsemaansa tilaa. Halusimme kertoa aiheesta paremmin”, museon amanuenssi Hanna Kyläniemi perustelee.
”Petsamo on ollut olennainen osa itsenäistä Suomea. Siksi myös rajasimme näyttelyn vuosiin 1920–1944 ja valitsimme tämän Suomi 100 -päänäyttelyksi.”
Kävijän ottaa vastaan suuri valokuva Jäämeren maisemasta kalastusaluksineen. Kuvan juurella seisoo pieni mökki, jota reunustavat kalastusvälineet ja arjen käyttötavarat. Tavarat kuuluivat Rasmussenin perheelle, joka on lahjoittanut yli 30 Petsamossa käytössään ollutta esinettä maakuntamuseolle.
Rasmussenit olivat alun perin norjalaisia kalastajia, jotka asettuivat Petsamoon. Evakkoajan jälkeen norjalais-suomalainen perhe muutti Rovaniemelle.
Monikulttuurisuus kukoisti Petsamossa, jossa asui suomalaisten lisäksi muun muassa norjalaisia, venäläisiä, kolttia ja vienankarjalaisia. Monet puhuivat useita kieliä.
”Tänä päivänä Suomessa keskustellaan monikulttuurisuudesta, joten aihe on ajankohtainen”, Hanna Kyläniemi miettii.
Hän pohtii, että Petsamo jää usein muisteluissa Karjalan varjoon.
”Luulen, että Petsamo on vieras varsinkin nuorille, joilla ei ole sinne sidettä kuten sukujuuria.”
Petsamo oli suomalaisille mahdollisuuksien paikka, jonne etenkin nuoret lähtivät leveämmän leivän perässä. Merkittäviä elinkeinoja olivat kalastus, matkailu ja nikkelikaivos.
Tarinat kertovat veneistä, jotka upposivat suurten kalasaaliiden painosta. Matkailijoita suuntasi Petsamoon pitkin 531 kilometrin mittaista Jäämerentietä, jonka reitti kiemurtelee näyttelyn seinällä.
Todellisuudessa elämä Petsamossa ei ollut aina helppoa. Ankarissa luonnonolosuhteissa elanto oli tiukassa. Kovat myrskyt riehuivat alueella, ja moni hukkui merellä.
Petsamo kehittyi vauhdilla vuosina, jotka se kuului Suomelle, kertoo amanuenssi Heidi Pelkonen . Heti 1921 aloitti suomalainen kansakoulujärjestelmä ja 24 vuoden aikana syntyi muun muassa lukuisia yrityksiä ja yhdistyksiä.
Näyttelyssä vilkkaasta elämästä kertovat muun muassa urheiluseura Tunturi-Poikien käsivarsinauha ja naisvoimistelijayhdistys Turjan Tyttärien tamburiini. Arkea kuvaa myös viisi henkilötarinaa.
”On mielenkiintoista, mitä kaikkea Petsamosta on säilynyt, vaikka sieltä on lähdetty kahdesti evakkoon ja paikkoja on poltettu”, amanuenssit miettivät.
Petsamon historian tallentaminen on Lapin maakuntamuseon vastuulla. Museosta löytyy suuri osa Suomessa säilyneistä alueen aineistoista. Kokoelmissa on noin 120 Petsamoon liittyvää esinettä, joista noin sata löytyy uudesta näyttelystä. Lisäksi museolla on parisentuhatta valokuvaa Pestamosta.
Petsamo oli taloudellisesti merkittävä alue Suomelle, sillä Liinahamari oli maan ainoa jäätymätön satama. Lisäksi Petsamossa oli nikkeliesiintymiä ja suomalaiset ehtivät rakentaa sinne kaivoksen.
”Suomi sai maistiaisen siitä, mitä kaikkia rikkauksia sieltä olisi voinut saada. Petsamo on menetetty mahdollisuus”, Hanna Kyläniemi toteaa.
”Siitä kertoo sekin, että yhteys Jäämerelle on jälleen iso asia poliittisesti.”
Pelkosen ja Kyläniemen mielestä on kiinnostavaa spekuloida, mitä olisi tapahtunut, jos Petsamo olisi säilynyt osana Suomea: Olisiko paikka yhä yhtä monikulttuurinen? Olisiko Suomi toiminut vastuullisesti nikkelikaivosten ympäristöasioissa?