on juuri nyt ihana. Täynnä valoa ja iloisia ihmisiä, jotka talven jälkeen kömpivät esiin koloistaan. Kevät on mielestäni vuodenajoista inspiroivin!
heräsin, kun mieheni puhui unissaan kovaan ääneen. Tökkäsin häntä olkapäähän, hän hiljeni ja jatkoimme unta.
viime keväänä hääpukuni yhdessä teatterin puvuston ammattilaisten kanssa. Siitä tuli upea! Kummityttöni, 8-vuotias Ella , ilmoitti minulle häiden jälkeisenä päivänä: ”Laitan sitten omiin häihini sinun mekkosi päälle.” Ihana ajatus.
on minulle kaikki kaikessa. Meillä on tiivis, kannustava perhe ja laaja suku. Paljon esikuvia ja valtava määrä rakkautta.
jo lapsena näyttelijän ammatista. Eipä vastaus kysymykseen ”mikä sinusta tulee isona?” paljoakaan ole muuttunut vuosien varrella. Vastaus oli aina näyttelijä.
Ei Makseta! -näytelmän onnistuneesta ensi-illasta ja siellä vallineesta hilpeän kuplivasta tunnelmasta. Ihana yleisö, ilahduttava nauru!
näyttelijöitä liikuttaa maanantaisin tanssija-koreografi Atte Herd . Aten kanssa teemme koreografisia harjoitteita, valmistamme liikemateriaalia, tutkimme omaa mielikuvitusmaailmaamme ja kehollisia impulsseja. Näitä ’poikkitaiteellisia’ teoksia on jo esitetty tänä keväänä esimerkiksi Vänän musiikkibaarissa. Oman luovuuden monipuolisuuden hyödyntäminen kannustavassa ilmapiirissä on ollut hyvin jännittävää, mielekästä ja hauskaa.
lomalla toistamiseen Jean-Paul Didierlaurentin mainion romaanin Lukija Aamujunassa . Tarinan päähenkilö on ujo mies, joka matkalla työpaikalleen kirjojen kierrätyslaitokseen nousee aamujunaan, ottaa laukustaan myymättä jääneiden kirjojen irrallisia sivuja ja alkaa lukea ääneen. Kirja on viehättävä aikuisten satu lukemisen taikavoimasta. Suosittelen!
omille yrityksilleni läskipyöräillä (Fatbike) haastavissa sääolosuhteissa hiihtolomalla Iso-Syötteellä. Lumi oli pehmeää, viima oli puhaltanut reitin umpeen ja lunta tuprutti taivaan täydeltä. Pyörän kumotessa minut umpihankeen kuudetta kertaa en voinut muuta kuin nauraa. Nauraa räkätin kuusen alla hangessa jalat kohti taivasta omalle toivottomuudelleni.
katsoessani Paul Andrew Williamsin elokuvan Laulu Marionille . Elokuva kertoo vanhuudesta, hiipuvasta elämästä sekä pitkästä avioliitosta. Matkaa tehdään vuosikymmenet yhdessä, kunnes lopulta toinen jatkaa tietään yksin. Elokuvan jälkeen oli kova ikävä kaikkia niitä, jotka ovat jo menneet. Etenkin Sirkka -mummiani, jonka voimat uupuivat 95 vuoden iässä viime kesänä.
juuri lentoliput pääsiäiseksi Lontooseen. On kivaa palata entiseen opiskelukaupunkiin. Aion mennä teatteriin ja pubiin. Molemmat edellämainituista englantilaiset taitavat hyvin ja valinnanvaraa löytyy.
jääkaapin ovessa on kortti, jossa lukee ”kahvikutsut, pidot ja vierailut ovat alkaneet”. Olen onnekas, sillä kotonani käy paljon ystäviä kylässä läheltä ja kaukaa. Ympärilleni on siunaantunut valtava määrä ihania ihmisiä, joita pidän ystävinäni ja joista olen kiitollinen.
kun kiersimme keväällä 2015 Lapin maakunnissa S.O.S -näytelmää esittäen. Näytelmässä oli paljon tarpeistoa, mm. kasvorasva- ja naamiopurkkeja sekä pullo jallua ja pullo punaviiniä. Tammikuussa esiinnymme Hetassa. Pakkasta oli -35 astetta. Tarpeistoa purkaessa huomasimme kaikkien nesteiden jäätyneen. Heitimme purkit ja pullot patterille tunti ennen esitystä ja toivoimme niiden sulavan tarpeeksi esityksen alkuun mennessä. Kun vastanäyttelijäni Kari Koivukangas astui kohtaukseen kädessään jäinen pullo punaviiniä ja kysyi: ”Saisko olla viiniä?” oli vastaanotto omalta osaltani tavallista hilpeämpi.
32-vuotias, kotoisin Helsingistä.
Näyttelijä Rovaniemen teatterissa elokuusta 2013 alkaen.
Koulutukseltaan teatteritaiteen maisteri, suorittanut näyttelijän opinnot Englannissa, Lontoon (Royal Holloway) ja Exeterin yliopistoissa.
Tällä hetkellä mukana Rovaniemen teatterin Ei makseta! -komediassa.