Juttusarjassa Rovaniemen teatterin näyttelijät kertovat arjestaan.
lasten esitelmään neuvostoliittolaisten ja saksalaisten panssarivaunujen paremmuudesta. Neuvostoliittolaiset voittivat, kai.
nautin kahvia ja huolimattomasti aamun uutisvirtaa. Jussi Viitalan kolumni vapaasta tahdosta kiinnittää huomion, mutta vielä ei pysty keskittymään. Säästän lounaaksi.
päivän työt käväisevät mielessä: karabinieerikersantti, musta virkapuku, staattinen arvokonservatiivi. Kenties valkoiset hanskat ja paljon käsillä kertomista, maailma hyppysissä.
huomaan pukeutuneeni huolimattomasti. Miinus 12 asteen ei pitäisi tuntua näin kirpeältä. Onneksi kävelyllä päiväkotiin poikani kertomukset ilmiöistä ja olennoista hänen mielikuvitusmaailmassaan huvittavat ja lämmittävät.
alkoi. Päivän ensimmäinen yritys näyttämöllä roolihahmon kengissä on joka kerta kylmä suihku. Kamala tietoisuus itsestä ja varsinkin puutteista. Noh, pohjalta on paras ponnistaa, lohduttaudun.
on paikka, jossa olen tehnyt parhaita töitäni. Tunnen kunnioitusta ja kiitollisuutta saadessani palvella tätä teatteria.
haluan olla nöyrä mutta rohkea sekä vapaa mutta oikeudenmukainen. Tarina syntyy ristiriidasta. Ristiriita antaa tarinalle merkityksen, se tekee tarinasta mielenkiintoisen. Tosi taide on itsekriittistä ja aina vähän surullista. Se ei toista olemassa olevaa ja on itsensä turma, koska toistettuna se muuttuu tavalliseksi.
kokemusperäisen maailman lait muuttuvat ja menettävät merkityksensä. Tavoitteena on tuottaa jotain ainutlaatuista ja aitoa.
edetään valoa kohti. Harjoitus ei koskaan petä, aina on viisaampi jälkeen. Harjoitus on näyttelijän taivas.
on korvaamaton. Teatterin pienin yksikkö on katsoja, näyttelijä ja valo. Jos yksikin poistetaan, teatteri lakkaa olemasta.
päiväkodin kautta kauppaan ja ruoanlaittoon. Tavallista lyömätöntä arkea: läksyjä, leikkiä, kinastelua, sopimista, pelaamista ja pienen rauhoittumisen jälkeen paluu töihin joko esitykseen tai iltaharjoitukseen.
töihin kävellessä kahta pistettä matalalla taivaalla: punertava Venus ja kirkas Jupiter. Muistan lukeneeni, että Jupiterissa sataa timantteja. Mokomakin Juppiter, kjäh!
juoksemista ja aikuisbalettia – vapautta ja muotoa. Tietokonepelit mullistivat tarinankerronnan ja niihin ihastuin jo kläppinä.
Marko Syysmaa
44-vuotias näyttelijä.
Syntyisin Korpilahdelta Keski-Suomesta.
Opiskellut Pietarin valtiollisessa teatteritaiteen akatemiassa 1997–2001.
Työskennellyt Kemin kaupunginteatterissa 2001–2004 ja vuodesta 2004 Rovaniemen teatterissa.
Tällä hetkellä mukana Tulitikkuja lainaamassa -näytelmässä ja Vänän musiikkibaarissa.
Seuraava ensi-ilta on Ei makseta! -näytelmä 2. maaliskuuta.