Ylen MOT-ohjelma toi esille nettipeleihin liittyvät ongelmat. Ongelmapelaajien rahat suuntautuvat usein ulkomaisille rahapeliyhtiöille.
Verkkopelaaminen on nykyisin helppoa. Rekisteröinti, rahan siirto ja sen jälkeen peliin mukaan. Usea yhtiö tarjoaa rekisteröityneille pelaajille ilmaisia kierroksia. Koukku tarttuu useaan pelaajaan.
Suomessa on yli sata tuhatta ongelmapelaajaa. Lukema voi olla suurempikin, sillä osa ei varmasti myönnä omaa ongelmaansa.
Lähinnä kyse on siitä, miten ongelmapelaaja määritellään. Jos pelaamista varten pitää ottaa pikavippejä tai joutuu luopumaan suunnitelluista hankinnoista, kyse on jo ongelmasta.
Kymppitonnin kuukaudessa ansaitsevalla ja satasen peleihin käyttävällä kyse ei ole ainakaan taloudellisesti ongelmasta. Työttömälle sata euroa on iso raha.
Seurasin muutama vuosi sitten jo nyt edesmenneen tuttuni pelaamista. Hän istui baarijakkaralla ja lappoi kolikkoja kahteen eri pelikoneeseen. Jos satuin olemaan paikalla, hän pyysi minua pelaamaan toisella automaatilla hänen rahoillaan. Pelaajalle näytti olevan aivan sama tuleeko voittoja vai ei. Peli jatkui aina siihen saakka, kunnes kolikot loppuivat. Sen jälkeen ohjelmassa oli raaputusarpojen tarkistaminen. Niitä oli taskussa pieni nipullinen.
Älkää edes epäilkö, että allekirjoittanut olisi ongelmapelaaja. Olen mukana kolmen muun kaverin kanssa vakioveikkausporukassa. Viikossa vakioveikkaukseen menee rahaa noin kuusi euroa päätä kohti. Mahdollisista voitoista ei kannata puhua paljon mitään. Heitän muutaman euron viikossa Manchester Citylle tulosvetoon. Olen myös testannut nettipokeria.
Jos baarissa tai kaupassa olisi vielä pajatsoja, niin niihinkin voisi laittaa silloin tällöin muutaman euron. Pajatsossa vaaditaan myös taitoa.
En aio mennä pelaamisen vuoksi peliongelmaisten vertaistukiryhmään. Joillekin siitä voisi olla iso apu.
