Suomessa on noin 55 000 näkövammaista, joista sokeita on joka viides ja loput heikkonäköisiä. Valtakunnallista Sokeiden viikkoa vietetään tänä vuonna 10.-17. marraskuuta.
Normaalina näöntarkkuutena pidetään näkemisen asteikolla lukemaa 1.0. Näöntarkkuus 0.5 riittää vielä ajokorttiin. Näkövammaisen henkilön laseilla korjattu näöntarkkuus on heikompi kuin 0.3 ja sokean alle 0.05. Näkövammaisuuden kriteerit täyttyvät myös, jos henkilön toiminnallinen näkö on jostain muusta syystä vastaavalla tavalla heikentynyt.
Ihmisen ikääntyessä näkö heikkenee ja näkemiseen tarvittavan valon tarve kasvaa. Ikänäkö on luonnollista lähinäön heikkenemistä, joka ei ole vamma tai sairaus.
On tärkeää erottaa näkövammaisuus ja ikänäkö. Ikänäön haittavaikutus korjaantuu silmälasien avulla.
Näkövamman taustalla on lähtökohtaisesti aina sairaus tai onnettomuus, joka on aiheuttanut silmälääkärin diagnosoiman näkövamman. Silmälääkärin virallinen näkövammaisuuden määrittely perustuu Maailman terveysjärjestö WHO:n luokitukseen, joka huomioi muun muassa näöntarkkuuden ja näkökentät.
Näkövammaiselle esimerkiksi yksilöllisesti sovitettavat optiset-, tekniset- tai liikkumisen apuvälineet sekä esteetön ympäristö lisäävät osallisuutta ja omatoimisuutta. Pistekirjoituksen hallinta tai pienetkin kohomerkinnät tuovat tuntoaistin välityksellä monenlaista tietoa ja apua.
Arkemme muodostuu perhe- ja työelämästä, opinnoista ja harrastuksista sekä asioinneista ympäröivään yhteiskuntaan. Välillä arkeen tarvitaan vaihtelua tai arjesta lomaa.
Eduskunnan käsittelyssä oleva uusi vammaispalvelulaki mahdollistaa monelle näkövammaiselle myös jatkossa omannäköisen ja yhdenvertaisen, tavallisen arjen.