Lapin lounaiskulman satoennusteet eivät näytä kaksisilta. Keväästä lähtien lähes koko maassa on ollut poikkeuksellisen vähäsateista. Melkoisen tarkasti sadepilvet ovat kiertäneet myös Meri-Lapin.
–Kaikki sade, mitä tulisi, olisi tarpeen, sanoo Harri Salow Pro Agrian Lapin yksiköstä.
Tarpeeseen ovat tulleet esimerkiksi toissa viikonvaihteen paikoin rankatkin ukkoskuurot, jotka tosin olivat hyvinkin paikallisia. Rutikuiva maa huutaa jo tasaista sateen vihmontaa, koska ryöpsähdyksissä suurin osa vedestä valuu helposti kovettunutta pintaa pitkin ojiin.
–Tilannetta ei voi vielä ihan katastrofaaliseksi sanoa, mutta hyvä vuodesta ei todellakaan tule. Kun kesäkuussa kävin Simossa ja Tervolassa, viljelyksillä multa vain pölisi.
Lämpösummaa on tänä satokautena kertynyt todella hyvin, mutta se tarvitsisi kasvua avittaakseen sopivasti vettä.
–Jos edellisen ja tämän kesän olisi voinut sopivasti yhdistää, silloin kaikki olisi saatu kohdilleen.
Viime vuodet ovat todellakin koetelleet viljelijöitä.
–Vuosina 2015–17 oli peräkkäin märkiä kesiä, joista viimeisin kylmäkin vielä. Nyt sitten tämä poikkeuksellisen kuiva ja kuuma, sanoo sukutilaa Simon Ylikärpässä pitävä Marko Repo .
Revolla on navetassa 90 lehmää sekä lisäksi 60-päinen nuori karja. Omilla ja vuokrapelloilla kasvaa nurmea ja vihantana korjattavaa kauraa.
–Kohta on jo elokuu, joten mahdolliset kunnon sateet eivät enää paljon auta. Sellaisia saatiin viimeksi juhannusviikolla. Jos nurmi palaa, siitä katoavat kaikki ravinteet eli laatu on sitten onneton.
Pro Agrian Harri Salowin mukaan yleisesti turvemaapohjaisilla pelloilla on parempi tilanne, koska niissä kosteus säilyy pidempään.
–Mitä karkeampi maalaji, sitä huonompi sato.
Marko Revon onni on se, että tilan viljelyalasta puolet sijaitsee turvemailla.
–Ensimmäinen säilörehusato oli niillä viisi kertaa parempi kuin kivennäismailla. Simojokivarren vettä läpäisevillä viljelyksillä ei yleensäkään ole nyt ollut niin vaikeaa kuin Kemijokivarressa.
–Toivottavasti säilörehua riittää onnekkaammilta myytäväksi niille, joilla sato menee. Muuten tulee hätä.
Turvemaat tuottavat hyvin myös sadekesinä, mutta korjuu on märillä ja upottavilla pelloilla silloin hankalaa.
Ensimmäinen säilörehusato jäi määrällisesti maakunnassa keskiarvon alapuolelle, mutta laatu oli Harri Salowin mukaan kuiva-ainepitoisuuden vuoksi hyvä.
–Se parantaa tilannetta. Lapin säilörehusato jäi kuitenkin noin 70 prosenttiin keskimääräisestä. Toinen säilörehusato on yhä jatkuneen kuivuuden vuoksi jäämässä vielä heikommaksi, Salow arvioi.
Laatu on kohdallaan myös aikaisin kylvetyissä viljoissa.
–Perunakasvustokin näyttää tosi hyvältä, jos viljelyksiä on pystytty sadettamaan. Taudeista ei ole ollut pelkoa. Esimerkiksi perunarutto ei uhkaa nyt, koska näin kuivalla se ei leviä.
Säätilojen ääri-ilmiöt koettelevat viljelijöitä toden teolla.
–Kun tähän vielä lisätään heikot tuottajahinnat ja kohonneet kustannukset, kuten esimerkiksi polttoainekulut, toimeentulo on tiukassa, Harri Salow muistuttaa.
Sadettaminenkin kuluttaa melkoisesti polttoöljyä.
–Valtio ei enää korvaa satovahinkoja. Tämä muutos tuli vuosi sitten. Viljelijöiden täytyy ottaa omia vakuutuksia. Korvauksia voi odottaa vasta tosi suurista vahingoista, sanoo Salow.
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton MTK:n luottamustehtävissä toimiva Marko Repo ei tunne ketään, joka olisi ottanut vakuutuksen.
–Valtioltakin korvausten saanti oli nihkeää, hän sanoo.