Sehään oon tämä talvisyän semmosta erikoista aikaa.

Joulusta oon päästy, verhokki vaihetettu. Minun mies vain aina hokkee, että mitäh näitä myöthään vaihetethaan. Sehään oon sitä miesten lokkiikkaa! Tämä helmikuun aurinko oon merkilinen. Aamula ko ylös pääsee, se jo paistaa. Sitä luulee, että oon nukkunu ponhiin! Ja oon sillä semmonenki taito, että kaikki pölyt se löytää huushollista.