Muun muassa kristinuskoon viitaten Kari Kannala kirjoittaa, että “… historian jäljet ovat pelottavia” (LK 29.1.). Kun rauhassa analysoidaan historiallisia jälkiä, voimme todeta: älä pelkää!
Ihmisoikeudet perustuvat nimenomaisesti kristilliselle maailmankatsomukselle. Jokaisella on Jumalan luomana luovuttamaton arvo. Tällaista ei ole Kaukoidän kastijärjestelmissä, eikä sitä voida perustella Kannalan edustamalla materialistisella ideologialla.
On loogista, että läntiset demokratiat ovat syntyneet kristillisen kulttuurin vaikutusalueilla.
Tätä kirjoittaessani Sari Valton radio-ohjelmassa tutkijat alleviivasivat luterilaisten arvojen vaikutusta pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden taustalla.
Kannala näyttää ajattelevan keskiajan kristillisyyden olleen erityisen epähumaania. Kannattaa lukea vaikkapa Jaakko Tahkokallion kirja ”Pimeä aika: Kymmenen myyttiä keskiajasta”, mikäli haluaa päivittää ajatteluaan. Kristinusko humanisoi ihmisyhteisöjä läpi keskiajan.
Kristillinen usko loi myös pohjan modernille tieteelle. Opetettiin, että maailma on luotu ihmisen tutkittavaksi ja että ihmisen aistit soveltuvat maailman tarkkailuun. Lisäksi ajateltiin, että ihmisen erehtyväisyyden tähden tulokset pitää tarkistaa.
Tuttua on yliopistojen kehittyminen kirkon piirissä sekä tutkimuksen taloudellinen tukeminen. Tahkokallio viittaa tähän suuntaan: ”Kiistaton tosiasia on, että moderni tiede syntyi kulttuurissa, joka oli kristillisen uskonnon kyllästämä.”