Kil-kal, kil-kal!
Niin kalkatti kello paavalniemeläisen Kaukon koulun ovensuussa tiistaiaamuna yhdeksältä. Kellonsoitto on koulunjohtaja Reino Majasen perinteinen merkki siitä, että uusi lukuvuosi on alkanut.
Tänä vuonna kutsukellon tehtävä oli lähinnä symbolinen, sillä sade oli jo saattanut sekä oppilaat että heitä saattavat vanhemmat valmiiksi koolle katoksen suojiin.
Opettajat esittäytyvät ja järjestävät oppilaansa luokka-asteittain jonoihin. Majanen toivottaa kaikki tervetulleiksi ja toteaa, että täällä sitä nyt kuitenkin ollaan, vaikka melkein juhannukseen asti muuta luultiin.
Kaukon koulun kevättä varjosti lakkautusuhka, mutta kesällä koulutuslautakunta päätti, että koulu jatkaa toistaiseksi.
Oppilaita on tänä syksynä 37. Suurin opetusryhmä on Majasen 5.–6.-luokka, jossa on 14 oppilasta.
Ekaluokkalaisia on viisi, heidän joukossaan tähtikuvioiseen sadetakkiin sonnustautunut Aura Särkioja . Hän on tullut kouluun isän kanssa pyörällä, ja matkaa on harjoiteltu jo kesällä etukäteen.
Koulu on jo hieman tuttu, sillä Auralla on useita isosisaruksia.
"Mulla on täällä isoveljet neljännellä ja kuudennella luokalla", Aura kertoo.
Ekaluokkalaisten koulunalkua sävyttää iloinen innostus, mutta isot pojat tunnelmoivat toisin.
"No ei oo ennää lommaa", viitosluokkalainen Mikael Takkunen perustelee ankeamielisyyttä.
Koulun alkamisen hyvä puoli tulee kuitenkin kuin apteekin hyllyltä.
"Näkee kavereita!"
Luokkakaveri Henri Poikelan kanssa Takkunen on yhtä mieltä siitä, että mukavin aine on liikunta, ja sen mukavin laji jalkapallo. Vapaa-ajalla liikuttavat trampoliini, pyörä ja Rollohalli.
"Temppuilua harrastetaan", Poikela sanoo.
Viidennen luokan myötä Takkusella ja Poikelalla on edessään uusi opettaja ja muutto toiseen rakennukseen, sillä viitos–kuutosluokkalaisten kotiluokka on vanhassa, 1940-luvun koulutalossa. Muut luokat opiskelevat uudemmassa, liikuntahallin rakennuksessa.
"Mulla on kyllä vaihtunut opettaja jo muutenkin niin monta kertaa, kun olen välillä vaihtanut koulua", Poikela tuumaa.
Suuria intohimoja eivät pojissa herätä myöskään edessä olevat uudet oppiaineet: historia-yhteiskuntaoppi, biologia-maantieto, fysiikkaa-kemia ja vapaaehtoinen ruotsi.
"Joo, jotain uutta on tulossa", Takkunen ja Poikela toteavat.
Kun oppilaat ovat järjestäytyneet luokittain ja opettajat esittäytyneet, Majanen johdattelee heidät liikuntahalliin. Lukuvuosi aloitetaan yhdessä, yhteisen tekemisen ja uusien oppilaiden esittelyn merkeissä.
Tämä hetki on ekaluokkalaisten vanhemmille aina yhtä hämmentävä. Jaahas, sinne ne nyt menivät.
"Eipä tässä kai enää meitä tarvita", joku naurahtaa, ja niinpä pihalle jääneet aikuiset lähtevät yksissä tuumin kohti uudenlaista, uuden koululaisen sävyttämää arkea.