Taas samanlainen aamu. Herätys kajahtaa ilmoille tasan kello kuusi. Ketutus nousee nollasta sataan sekunnin sadasosassa. Nousen istumaan sängylleni puoliunessa ja tuijotan vaatteitani 15 minuuttia miettien, kuinka kaukana ne ovatkaan. Kävelen vessaan, pesen kasvoni ja tuntuu kuin silmät turpoaisivat päästäni.
Näin alkaa yleensä kasiaamuun menevän koululaisen päivä. Kuljetusoppilailla varsinkin kiire on yleensä kova.