Mainos

Ko­ti­seu­ra­kun­ta

-
Kuva: Kemin Keminmaan ja Tornion seurakunnat

Naymalla on koti. Yhdestä kodista hän on joutunut pakenemaan. Ehkä sinne voisi palata, kun olot ovat vakaammat. Mutta nyt Nayma on pakomatkalla. Mukana hänellä on lapsensa. Mies katosi tai kaatui sodan melskeissä.

Vakaammat olot löytyivät etelämpää naapurimaa Ugandasta. Siellä pakolaisille ja turvaa hakeneille osoitetaan pieni kolmen aarin palsta, josta on saatava elantonsa.

Maailman onnellisimmasta maasta tulevan silmät havaitsivat puutteen ja kärsimyksen. Mutta Nayma katseli tulevaan toiveikkaana: Lapsissa on tulevaisuus. Jospa heistä kasvaisi kouluja käytyään sellaisia johtajia, jotka voivat rakentaa Etelä-Sudaniin rauhaa ja onnellisen elämän edellytyksiä. Ja onhan hänellä ympärillään kyläyhteisö ja ystäviä. Pihalla laiduntaa muutama vuohi.  Ja on koti. Siisti pieni savimaja, jossa Nayma asuu 11 lapsensa kanssa.

Kuinka tärkeä asia koti onkaan! Parhaassa tapauksessa kotona saa olla vapaasti sitä mitä on. Kotona saa olla turvassa. Kotona saa levähtää maailman paineista vaikka verkkarit jalassa.

Viime sunnuntain evankeliumissa kerrotaan sellaisesta harvinaisesta hetkestä, jossa Jeesus oli omassa kodissaan ehkä aikomuksenaan levähtää pitkän matkan jälkeen. Sunnuntaina Kemin seurakunnassa katseltiin yleisessä piispantarkastuksessa myös sitä, millainen kotiseurakunta on Kemissä.

Onko seurakunta meille kuin koti? Koti, jossa saa olla mitä on? Koti, jossa on turvallista? Koti, jossa saa levätä? Koti, jossa tulevaan katsotaan rohkeasti ja toiveikkaina?

Nayman koti on pieni maja. Kodin ilmapiiri teki siitä kauniin. Sellainen ilmapiiri, jossa sopu tai rakkaus tekee tilaa. Kotiseurakunta tuntuu kodilta, silloin kun Jumalan rakkaus saa tehdä tilaa. Sellaisessa ilmapiirissä rohkenee yrittää ja erehtyä. Evankeliumin varassa voi katsella tulevaan rohkeasti ja toivoa täynnä.

Tuomas Tölli

Kirkkoherra

Kemin seurakunta