"Tuolla menee Leo-Pekka Tähti !"
Ei aivan.
Sini Pyy kuulee huudahduksen, kun hän viilettää pitkin Rovaniemen pyöräteitä.
Suomen ainoa ammattitason kelkkahiihtäjä treenaa sulan maan aikaan käsipyörällä. Lenkit vievät kohti Oikaraista, Tapionkylää ja toisinaan Muurolaakin. Matkaa kertyy yleensä 25 kilometriä, toisinaan jopa sata.
Nuorella naisella on luja kädenpuristus ja iloinen hymy, kun hän rullaa pyörätuolillaan vastaan Lapin urheiluopistolla.
Ehkä vertaus paralympialaisten kultamitalistiin kertoo, että paraurheilijoiden nimet hiipivät vähitellen kansan huulille, hän miettii. Paraurheilua koko kansan tietoisuuteen tuonee myös tuore Pekka Hyysalosta kertova New Run -dokumentti, jossa Pyykin esiintyy.
Kittiläntiellä pyrytti lunta. Keli oli kamala.
Elettiin alkuvuotta 2010. Sini Pyy istui vanhempiensa kanssa autossa matkalla mummon hautajaisista kotiin Rovaniemelle.
Edessä oli pitkä autoletka. Letkan ensimmäinen auto kääntyi vasemmalle. Muut eivät ehtineet hidastaa ajoissa.
Isä väisti edessä olevia autoja vasemmalle kaistalle ja matka päättyi nokkakolariin.
Pyy ja hänen vanhempansa kiidätettiin Oulun yliopistolliseen sairaalaan. Kaikki loukkaantuivat vakavasti. Pyy joutui kovan paikan eteen: Hänellä oli selkäydinvamma.
Tasan kuukausi myöhemmin muutaman kymmenen kilometrin päässä onnettomuuspaikalta Pekka Hyysalon lasku päättyi vakavaan aivovammaan.
Pyy ja Hyysalo toipuivat yhtä aikaa kuntoutuksessa Helsingissä kesän ajan. Syksyllä Pyy palasi jo Ounasvaaran urheilulukioon ja suoritti opintonsa suunnitelmien mukaan neljässä vuodessa.
Iloinen hymy hyytyy, kun Pyy muistelee onnettomuutta. 17-vuotiaalle hiihtäjänalulle oli kova kasvunpaikka, kun hän joutui pysyvästi pyörätuoliin. Pikkutytöstä asti hiihtoa harrastanut Pyy ei juuri liikkunut puoleentoista vuoteen.
Sitten urheilu palasi elämään.
Sunnuntaihiihtelijät pyyhkivät kevyesti ohi, kun Pyy kokeili kelkkahiihtoa ensimmäisiä kertoja. Kunto oli niin huono, että kahden kilometrin lenkki tuntui kuntosalitreeniltä.
Pyy ei uskaltanut lähteä hiihtämään yksinään. Mutkat menivät helposti pitkiksi. Pyy lensi tuon tuostakin rähmälleen lumipenkkaan, eikä päässyt itse ylös.
Sisua riitti.
Onnettomuus oli pysäyttävä hetki. Nuori nainen huomasi, että elämä voi loppua sekunnin murto-osaan, yhteen pieneen virheeseen.
"Vähän aikaa kun oli ilman urheilua, huomasi miten paljon siitä nauttii. Onnettomuus vahvisti voitontahtoa. En usko, että ilman vammautumista olisin lähtenyt tavoittelemaan olympiakultaa."
Nyt Pyy suunnittelee käsipyörällä kisaamista. Haaveissa siintää viikon mittainen kisa Alaskassa.
Osa vammaisurheilijoista vaihtaa kisalajia, kun on päässyt huipulle yhdessä, Pyy kertoo. Rion paralympialaisissa muutama kelkkahiihdon huippunimi voitti käsipyöräilyssä kultaa.
"Näissä lajeissa kaikki työ tehdään ylävartalolla, joten lajia on helpompi vaihtaa kuin muussa urheilussa."
Sini Pyy esittelee videolla käsipyörää:
Kelkkahiihdon pariin Pyy palaa, kun Ounasvaaran ensilumenlatu aukeaa perjantaina.
Tavoitteita riittää vielä päälajissakin: Pyy tähtää Pekingin vuoden 2022 paralympialaisissa kultamitaliin. Alkavalla kaudella hän tavoittelee sijaa viiden parhaan joukossa ainakin yhdessä kisassa. Kausi alkaa joulukuussa Vuokatin maailmancupissa ja jatkuu muun muassa paralympialaisten karsinnoissa.
"Pitäisi sattua huippuonnistuminen, jotta saavuttaisin tavoitteeni. Muilla on enemmän kisoja ja vuosia alla kuin minulla."
Edessä on tuhansia tunteja töitä, jos mielii huipulle, Pyy pohtii.
"Mutta kovasti on töitä jo tehty ja menestymisen avaimet ovat käsissä."
Pyy aikoo myös kokeilla ampumahiihtoa ensimmäisen kerran alkavalla kaudella. Oma ase on jo ostettu.
Tiukassa ylämäessä ei voi heittää haarakäynnille. Ylös on päästävä käsivoimin. Jos ei jaksa, lähtee kelkka valumaan alaspäin. Pyörän selässä Pyy ottaa pataan tavallisilta pöyräilijöiltä vaikeassa maastossa, koska liikkuu pienemmillä lihaksilla kun muut.
Pelkällä kestävyydellä ei pärjää kummassakaan lajissa, mutta erityisesti kelkkahiihto vaatii voimaa ja tekniikkaa.
"Se on lajin suolakin, että se on haastavaa", Pyy naurahtaa.
Hänellä on edessä vielä pitkä kilpaura, sillä tekniisyyden takia paraurheilussa pärjäävät usein vähän iäkkäämmät.
Uusia virikkeitä ja kirittäjiä pitää hakea ulkomailta, koska Pyy on Suomen ainoa ammattilaistason kelkkahiihtäjä. Tammikuussa hän suuntaa Coloradoon kovimman kisakumppaninsa luo.
Ulkomaanreissuja kertyisi enemmänkin, jos budjetti sallisi. Paraurheilijan on kuitenkin Pyyn mukaan vaikea löytää sponsoreita Suomessa.
"Paraurheilijat eivät ole olleet kovin pitkään esillä Suomessa."
Tilanne kuitenkin paranee Pyyn mukaan koko ajan.
Pyy puurtaa parhaillaan politiikkatieteiden opintojen parissa Lapin yliopistossa. Viime vuonna valmistui kandidaatin tutkielma siitä, voiko naisten oikeuksia edistää urheilun avulla.
"Minua kiinnostaa se, miten yhteiskunnan saisi paremmaksi paikaksi elää."
Pyy haaveilee, että voisi joku päivä yhdistää politiikkatieteet ja urheilun. Se onnistuisi urheilun kattojärjestössä kuten olympiakomiteassa, jossa pääsisi pureutumaan urheilun eettisiin kysymyksiin.
"Keskitytään nyt ensin kuitenkin urheilu-uraan, kun sitä on vielä paljon jäljellä", Pyy naurahtaa.
Sini Pyy
24-vuotias. Syntynyt Sodankylässä 5.6.1992. Asuu Rovaniemellä Syväsenvaarassa.
Perhe: Poikaystävä ja pohjanpystykorvan pentu Luna. Äiti ja isä sekä veli perheineen.
Harrastukset: Lukeminen, ruuanlaitto ja pianonsoitto.
Seurat: Ounasvaaran Hiihtoseura, Ounaksen Pyörä-Pojat, Rovaniemen Ampujat.