Helmikuussa 1978 eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan sihteeri Seppo Tiitinen oli juuri palannut Amerikoihin suuntautuneelta matkalta, kun puhelin soi. Langan toisessa päässä oli sisäministeri Eino Uusitalo.
– Tulen tässä juuri Tamminiemestä. Siellä päädyttiin siihen, että sinusta, Seppo, tehdään Suopon (suojelupoliisi, nykyään supo) päällikkö, Uusitalo sanoi.
Yllätetty Tiitinen yritti toppuutella.
– Oisko tässä minullakin jotain sanomista?
Vastaus oli paljon puhuva.
– Nimityksen esittelylistat jaetaan ensi viikon tiistaina, Uusitalo sanoi.
Näin suojelupoliisi sai vasta 30-vuotiaasta Tiitisestä uuden päällikön. Edeltäjältään Arvo Pentiltä Tiitinen sai neuvon, joka jäi kirkkaana mieleen.
– Muista aina, että ei pidä koskaan valehdella. Mutta kaikkea, minkä tietää, ei tarvitse kertoa. Aktiivivalehteluun ei pidä koskaan syyllistyä. Siitä jää enemmin tai myöhemmin kiinni, Pentti opasti.
Otava on juuri julkaissut Pekka Ervastin ja Seppo Tiitisen kirjan Tiitinen – Vakoilijoita ja veijareita.
Suojelupoliisista tuli vahvasti presidentin poliisi
Tiitisen mukaan suojelupoliisi on poliittinen poliisi, ja Urho Kekkosen aikana siitä tuli vahvasti presidentin poliisi.
– UKK seurasi ja ohjasi sen toimintaa tarkalla käsiohjauksella. Hänen ja Suopon päällikön säännölliset tapaamiset olivat osa systeemiä, hän sanoo kirjassa.
Ensimmäisessä tapaamisessa kesäkuussa 1978 Tiitinen kysyi Kekkoselta, pitäisikö hänen luopua keskustan lakimiesten jäsenyydestä. Kekkonen oli katsonut ovelasti silmiin ja sanoi: "Ei koira karvoistaan niin vähällä pääse?"
Samalla Kekkonen määritteli Tiitisen mukaan yhden keskeisen suojelupoliisin tehtäväalueen eli kommunistien seurannan. Tiitinen tyrmää olettamuksen, jonka mukaan Kekkonen olisi ollut Neuvostoliiton tiedusteluorganisaation KGB:n agentti. Tällaistahan on väittänyt Suomen kautta länteen vuonna 1961 loikannut KGB:n majuri Anatoli Golitsyn.
– Minusta Kekkonen oli viimeisen päälle Suomen agentti. Täytyy muistaa, että kaikilla tiedustelupalveluilla on vahva taipumus liioitella suurimpia saaliitaan. KGB ei missään nimessä ollut poikkeus, Tiitinen huomauttaa.
Se kuuluisa Tiitisen lista
Kohua herättäneellä niin sanotulla Tiitisen listalla ei ollut ainoatakaan merkittävää henkilöä politiikan saralta.
Vuonna 1990 suojelupoliisin päällikkönä toiminut Tiitinen ja silloinen presidentti Mauno Koivisto saivat käyttöönsä 18 suomalaista nimeä käsittävän listan, joka oli saatu Länsi-Saksan turvallisuuspalvelulta BND:ltä. Lista on luettelo tai vihjelista Itä-Saksan turvallisuusministeriön Stasin agentin kontakteista Helsingissä. Kontaktien sisällöstä tai yhteistyön luonteesta ei Tiitisen mukaan ollut tarkkaa selvitystä.
Koivisto ja Tiitinen laittoivat nimilistan suojelupoliisin päällikön kassakaappiin, ja siellä se on ollut siitä lähtien.
Tiitisen mukaan hänen on väitetty suojelleen toiminnallaan pitkäaikaista pääministeriä ja SDP:n puheenjohtajaa Kalevi Sorsaa.
– Voin kuitenkin melkoisella varmuudella sanoa, että jos Sorsan nimi olisi ollut listalla, muistaisin sen. Sama pätee Tarja Halosen (sd.) kaltaisiin valtakunnan tason poliitikkoihin, Tiitinen huomauttaa.
Listaa ei luovutettu tutkimuskäyttöön
Tämän vuoden helmikuussa suojelupoliisi päätti, ettei se luovuta Tiitisen listaa Helsingin yliopiston poliittisen historian dosentille Kimmo Elolle tutkimuskäyttöön. Suojelupoliisin mukaan ei ole kiistatonta, ettei tiedon antaminen aiheuttaisi vahinkoa tai haittaa valtion turvallisuudelle. Luovuttaminen voisi lisäksi vaarantaa suojelupoliisin mukaan sen kansainvälisen yhteistyön edellytykset, jotka perustuvat luottamukselle.
Näillä näkymillä Tiitisen lista tulee julkiseksi vuonna 2050.
Elo ei saanut tutkimuskäyttöön myöskään Rosenholz-aineistoa, joka on Stasin ulkomaantiedustelusta vastanneen pääosaston HV A:n tiedottaja- ja yhteyshenkilökortisto. Tälle listalle on koottu ihmiset, joista Stasin ulkomaantiedustelu oli kiinnostunut. Ihminen itse ei välttämättä tiennyt olevansa HV A:n kiinnostuksen kohteena. Niinpä nimi tällä listalla ei automaattisesti tarkoita, että henkilö olisi ollut HV A:n tietolähde.
Ujo, arka ja yritteliäs
– Seppo Tiitinen syntyi Leppävirralla 15. joulukuuta 1947
– alaluokilla opettajan arvio Tiitisestä: ujo, arka ja yritteliäs
– valmistui ylioppilaaksi Varkauden yhteislyseosta vuonna 1966
– valmistui oikeustieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1969, varatuomari 1976
– työuransa alussa työskenteli opetusministeriössä, kouluhallituksessa ja eduskunnassa, missä toimi muun muassa perustuslaki- ja ulkoasiainvaliokuntien sihteerinä 1977–78
– suojelupoliisin päällikkö 1978–90
– siirtyi eduskunnan apulaispääsihteeriksi 1990 ja pääsihteeriksi 1992, mistä tehtävästä jäi eläkkeelle vuoden 2016 alussa
– tiiviisti mukana Suomen perustuslain uudistamisessa 1990-luvulla, muun muassa perustuslain kokonaisuudistusta valmistelleen virkamiestyöryhmän puheenjohtaja 1995–96
– puoluekannaltaan keskustalainen
– Suomen kansallisoopperan hallituksen jäsen 1996–2004, puheenjohtaja 2004–07