Kotitalouspoimijan roolissa olen vuosikymmeniä seurannut ulkolaisten marjastajien maahantuontia.
Olen kritisoinut epäkohtia lehdissä sekä ministeriötä ja päättäjiä myöten tulematta kuulluksi ja ymmärretyksi. Samalla olen tullut leimatuksi kateelliseksi.
Käytäntönä on ollut, että yrittäjä majoittaa, ruokkii, antaa kartat ja tarjoaa autot. Poimijat omatoimisesti etsivät kerättävää kylien ympäriltä.
Tämä on vienyt ikääntyviltä kyläläisiltä marjansaantimahdollisuuksia itselleen ja myytäväksi poimijoidenkin tulojen mennessä suurelta osin elämisen kustannuksiin.