Istuin tiistai-iltana Helsingin Sanomatalolla seuraamassa presidentinvaalitenttiä. Tupa oli täynnä, ja tentissä oli jopa tunnelmaa.
Yksi ehdokas erottui joukosta. Paavo Väyrysen puheenvuorot saivat yleisössä aikaan spontaaneja taputuksia ja naurunhyrähdyksiä.
Neljättä kertaa presidentiksi pyrkivä Väyrynen on kuin korkki, joka ponnahtaa aina pintaan.
Vaikka Väyrysestä olisi mitä mieltä tahansa, hänen sinnikkyydelleen on nostettava hattua.