Yhdysvaltojen, Britannian ja Ranskan iskut Syyriaan eivät todennäköisesti muuta sisällissodan asetelmia millään tavoin.
Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump pyrkii vakuuttamaan maailmalle, että Yhdysvallat pystyy sotilasmahdillaan pakottamaan Syyrian presidentin Bashar al-Assadin luopumaan kemiallisten aseiden käytöstä. Tosiasiassa on kuitenkin selvää, ettei sen enempää Trumpilla kuin hänen sotilasneuvonantajillaankaan ole pitkän tähtäyksen suunnitelmaa tavoitteen saavuttamiseksi.
Pelkkä kemiallisten aseiden tutkimuslaitosten ja varastojen tuhoaminen ei yksinään riitä. Niin kauan kun Assadilla on halua käyttää kemiallisia aseita, hän saa niitä käsiinsä. Tuoreessa epäillyssä iskussa käytettiin tiettävästi arkista klooria, jota on maailmassa saatavilla riittämiin.
Assadin syrjäyttäminen tai tappaminen estäisi tehokkaasti häntä surmaamasta omia kansalaisiaan, mutta siihen Yhdysvallat ja sen liittolaiset ovat ilmeisen haluttomia.
”Amerikka ensin” -vaalilauseella presidentiksi noussut Trump ei missään nimessä halua viedä Yhdysvaltoja niin syvälle Syyrian konfliktin syövereihin kuin vallan vaihtaminen ja vallanvaihdoksen jälkeisen tilanteen vakauttaminen vaatisi. Britannian pääministeri Theresa May sanoi iskujen jälkeisessä lausunnossaan suoraan, etteivät maat pyrkineet vallan vaihtumiseen Syyriassa.
Kolmas vaihtoehto on pelotella Assad luopumaan kemiallisten aseiden käytöstä. Tähän Trump tuntui pyrkivän julistaessaan iskujen jälkeen, että Yhdysvallat liittolaisineen on valmis iskemään uudelleen, mikäli Syyrian hallinto tekee uuden kemiallisen iskun.
Tätäkään vaihtoehtoa ei ole käytännössä helppo toteuttaa.
Jos Syyrian hallinto tekee aina uuden kaasuiskun, Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten täytyy tehdä kerta kerralta suurempia vastaiskuja. Ennen pitkää jommankumman puolen kipuraja ylittyy, mutta ei ole sanottua, että ensimmäisenä luovuttaa al-Assad.
Pysyvämpi sitoutuminen sotatoimiin ja Syyrian verenvuodatuksen lopettamiseen vaatisi Trumpilta yhteistyötä kongressin kanssa. Mitään takeita demokraattien tai edes republikaanien myötämielisyydestä ei olisi, sillä samaan aikaan Trumpilla riittää vaikeuksia kotirintamalla.
Olisiko edes Trump itse kiinnostunut pitkäjänteisestä Syyria-strategiasta? Sellaiseen väistämättä kuuluisivat kriisinhallinta, jälleenrakennus ja pakolaispolitiikka. Yhdysvallat ei ole ottanut käytännössä lainkaan pakolaisia Syyriasta. Trumpin kampanjalupauksiin se ei istu.
Kaiken lisäksi Syyrialla on tukenaan voimalliset liittolaiset, Venäjä ja Iran, joiden kanssa Trumpin hallinnolla on ennestään monia hankaluuksia. Lännen tuoreet iskut suunniteltiin Pentagonin mukaan huolella niin, etteivät ne kohdistuneet venäläiseen sotakalustoon – ja hyvästä syystä. Trump haluaisi purkaa edeltäjänsä Iranin kanssa solmiman ydinsopimuksen, mikä vain lisää Iranin vihamielisyyttä länttä kohtaan.
Jos Yhdysvallat liittolaisineen iskee Syyriassa venäläiskohteisiin ja Venäjä tekee sotilaallisen vastaiskun, koko maailmasta tulee kertaheitolla paljon nykyistä turvattomampi paikka.
Niin viisasta kuin Syyrian venäläiskohteiden varominen onkin, käytännössä siitä seuraa hampaattomuus: lännen on vaikea tehdä niin kovia iskuja, että ne pakottaisivat Assadin ruotuun.
Kirjoittaja on Yhdysvaltojen Bostonissa työskentelevä toimittaja.