EM-koripalloilua on kairattu nyt kaksi päivää. Suomen kentästä on löytynyt reikä. Se on avara ja syvä – Hanno Möttölän, Antti Nikkilän ja Kimmo Muurisen kokoinen.
Suomi elää ja menestyy nyt vain takamiestensä, heittäjiensä varassa. Kun Israel voitti taktiikan shakkipelin ja pimensi sekä Petteri Koposen että Jamar Wilsonin, tulos oli tyly.
208-senttinen Gerald Lee jr. on toki vanttera voimajussi, mutta jalat ja kädet ovat jotenkin eri paria. Diesel-vaihteella ei nopeita ja vahvoja vastaan pärjää.
"Eläköityneen" kolmikon kokoa, ilkeyttä ja monipuolisuutta ei yksi puskutraktori korvaa.
Junnu Leen tilastot Israel-ottelusta olivat karut: parikymmentä minuuttia peliaikaa, mutta tilastot kuin kentällä poikenneella.
Lee yrittää, on kehittynyt siitä kun lähti Uudestakaupungista Eurooppaan ammattilaiseksi, mutta työnäytteet ovat nyt liian nuukahtaneita. Isä Gerald oli pelivuosinaan tunnettu nimenomaan heittäjänä. Pojasta polvi on huonontunut.
Valmentajien siirrot ovat vähissä. Tuukka Kotti ja Shawn Huff ovat isojen poikien tanhuihin valitettavasti väärää numeroa. Pitää siis pelata hurlumheitä, heittää rohkeasti ja ottaa siihen liittyvät riskit.
Joskus voi voittaa. Aina ei. Sunnuntain pelistä jäi paljon parannettavaa. Onneksi maanantaina on vastassa "vain" Venäjä, Montpellierin lohkon toinen kahden tappion joukkue.
