Tanssiopettaja kävelee luokseni ja nostaa minua vyötäröstä.
- Heti tuli kaksi senttiä lisää pituutta! hän toteaa napakasti.
160-senttiselle aloittelevalle balettitaiteilijalle ne sentit ovat tosiaan tarpeen. Leventävistä peileistä itseäni katsoessa tuntuu, ettei musikaalisuudestani tai monipuolisesta urheilutaustastani ole mitään hyötyä. Tunnen itseni kömpelöksi ja lihavaksi kääpiöksi, joka yrittää epätoivoisesti taipua vaadittaviin asentoihin ja pysyä mukana sinänsä yksinkertaisissa askelsarjoissa.