Hallitus tehtaili vastineen perustuslakivaliokunnan vaatimuksiin ennätysajassa, reilussa kahdessa viikossa. Sinä aikana laadittiin vaiheistukset valinnanvapauteen, tarkennukset rahoitukseen ja tarkasteltiin maakuntien valmiutta. Aika hyvä suoritus, kun ottaa huomioon, miten kauan sotea on väännetty joka nurkasta.
Hallitus näytti tehneen perusteellista työtä, vaikka oppositiosta satoi odotetusti kritiikkiä. Sen mukaan kyse oli vain pienistä minikohennuksista, kun tilalle olisi tarvittu kunnollinen kasvojen kohotus.
Opposition lailla muutama asiantuntija kiinnitti huomiota menokehykseen. Hallitus ei kajonnut talouskuriin. Menojen kasvuksi on rajattu 0,9 prosenttia vuodessa, eikä lukua hilattu ylöspäin, vaikka moni niin uumoili.
Tällä tempulla saadaan kokoomus pysymään paremmin ruodussaan. Onhan se peräänkuuluttanut eniten säästötavoitteessa pysymistä.
Vastineen mukaan yksittäiselle maakunnalle lisärahoituksen hakeminen tulee oikeudeksi myös arvaamattomissa tilanteissa. Siitä ei tule automaattia, jonka vipuun voi tarttua, kun huvittaa.
Vastineen mukaan on myös mahdollista hakea yleistä korotusta rahoituskehykseen. Tämä on kuitenkin raskaan lukon takana.
Uudistuksen tullessa voimaan pienet maakunnat ovat kovilla.
Valinnanvapaushan nostaa aluksi kustannuksia. On ajateltu, että valinnanvapauden myötä jonot lyhenevät ja tämä parantaa perustason palveluiden saatavuutta. Asiakkaat saavat nopeammin palveluja ja tarvitsevat vähemmän erityistason kalliita palveluja. Tällä logiikalla säästöjä syntyy myöhemmin, mutta monenko vuoden päästä?
Sitä ei taida tietää kukaan.