Olisivatko Koreoiden johtajat olleet rauhanpalkinnon arvoisia? Monien mielestä kyllä, sillä Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un ja Etelä-Korean presidentti Moon Jae-in olivat ennakkoveikkauksissa ykkösinä.
Norjan Nobel-komitea ei perustele rannalle jääneitä ehdokkaita, mutta ratkaisussa saattoi painaa se, että Pohjois-Korea on kaikesta huolimatta maailman suljetuin diktatuuri, jonka yhteydessä ei kansalaisvapauksista voi puhua.
Toinen ongelma olisi ollut Korea-liennytyksessä isoa roolia näytellyt Yhdysvaltain presidentti Donald Trump, jolle ei ehkä haluttu antaa sulkaa hattuun.
Myönteinen kehitys Korean niemimaalla on sinänsä asia, jonka perusteella Koreoiden johtajille voisi jakaa jonkinlaisen tsemppipalkinnon.
Rautaa riittää rajalla
Asiaa kannattaa tarkastella pitkällä perspektiivillä. Korean sota päättyi 65 vuotta sitten. Aseet vaikenivat aseleposopimuksen pohjalta. Varsinaista rauhansopimusta ei ole tähän päivään mennessä solmittu.
Etelä- ja Pohjois-Korean asevoimat erotettiin toisistaan demilitarisoidulla vyöhykkeellä, joka on neljä kilometriä leveä ja 250 kilometriä pitkä. Sen molemmin puolin on riittävästi rautaa suurtuhon aikaansaamiseen.
Välikohtauksia on demilitarisoidulla vyöhykkeellä riittänyt, mutta tilanne ei ole onneksi eskaloitunut sodaksi.
Vielä viime vuonna Pohjois-Korea testaili ohjuksiaan ja teki ydinkokeita.
Sananvaihto Kim Jong-unin ja Donald Trumpin välillä oli hiuksia nostattavaa. Miehet heittelivät toisilleen koulupoikatasoisia leimakirveitä, jotka olisivat naurattaneet, jos kyse ei olisi ollut haudanvakavasta asiasta.
Propaganda loppui rajalla
Tänä vuonna puheiden sävy on kääntynyt 180 astetta. Trump tapasi Kimin Singaporessa. Etelä-Korean uusi presidentti Moon Jae-in on paiskannut Kimin kättä jo kolmeen kertaan.
Ensimmäinen liennytyksen merkki oli jo alkuvuodesta, kun Pohjois-Korea osallistui Etelä-Korean Pyeongchangissa pidettyihin talviolympialaisiin.
Demilitarisoidulla vyöhykkeellä propagandan välittäminen on keskeytetty. Kahden maan virkamiehille tulee rajalle tila, jossa he ovat kasvotusten.
Hyvän tahtoa todistaakseen Pohjois-Korea tuhosi ohjusten laukaisupaikan ja lupaa sulkea ydinkoepaikkansa.
Tämä kaikki on vielä paljolti vakuutteluja aikomusten vilpittömyydestä, mutta parempi sekin kuin karttaharjoitukset armeijan tilannehuoneessa.
Pohjoisen pelottavat ohjukset
Miksi liennytys on – ainakin toistaiseksi – ajanut sotaisten puheiden ja tekojen ohi?
Etelä-Korean puolelta asia on selvä. Vaikka Pohjois-Korea on taloudellinen kääpiö, on sen sotilaallinen uhka todellinen.
Pohjois-Korea on hampaisiin asti aseistautunut maa, joka on vastoin odotuksia pystynyt verraten lyhyessä ajassa rakentamaan itselleen myös ydinpelotteen. Aivan varmaa ei ole, pystyykö Pohjois-Korea asentamaan toimivan ydinlatauksen pitkän matkan ohjustensa räjähteeksi, mutta haluja asian testaamiseen ei liene ainakaan Etelä-Koreassa tai Japanissa.
Pohjois-Korean kohdalla toive suhteiden parantamisesta liittyy talouteen. Kansainväliset pakotteet ovat sittenkin purreet, vaikka Pohjois-Korea on pystynyt niitä tiettyyn mittaan asti kiertämään.
Trump ihastui nuoreen Kimiin
Pohjois-Korea on diktatuuri, jossa valtaapitävien ei tarvitse suoraan välittää kansan mielipiteestä. Mutta on sillä silti epäsuora vaikutus: rohkeimmat lähtevät etsimään onneaan Kiinasta. Ja kurnivalla vatsalla on hankala ylittää tuotantotavoitteita työpaikalla.
Pohjois-Korean ulkopuolella ei tiedetä, miten tukevasti Kim Jong-un istuu vallassa. Hänellä on suvun valtuutus: isoisä Kim Il-sung perusti valtion ja isä Kim Jong-il jatkoi sitä.
Jonkinlaista karismaa nuorella Kimillä on ainakin päätellen siitä, miten ihastunut tai rakastunut Donald Trump näyttää tviittiensä perusteella korealaiseen olevan.