Nuorten perjantaisen ilmastolakon jälkipyykki on jatkunut sosiaalisessa mediassa ja yleisönosastoilla. Julkista mielenosoittamista on paheksuttu naiivina ja vääränä vaikuttamisen keinona. "Kylläpä maailma nyt pelastuu", huudellaan ivalliseen sävyyn.
Asiassa on ristiriita, sillä iän kaiken on natkutettu siitä, miksei nuoria kiinnosta politiikka. Kun nuoret sitten osoittavat mieltään, heitä aletaan holhota. Lintsauskortti vedettiin kerkeästi ilmastolakossa esiin.
Tässä olisi huutelijoiden mentävä itseensä: lintsaamiseen harvoin nähdään niin paljon vaivaa, että peitetarinaksi järjestettäisiin mielenosoitus – eivätkä todelliset lintsaajat edes mielenosoituksiin vaivautuisi.
Syyttäkää naiiviudesta vaikka meitä vanhempia, jotka uskoimme lapsiimme ja päästimme heidät osoittamaan mieltään.
Hyssytellään myös sitä, että nuoria ei pitäisi opettaa lakkoiluun ainoana vaikuttamiskeinona. Ei tietenkään, mutta yksi keino se on sekin muiden joukossa. Tästä koulujen olisi nyt hyvä jatkaa.
Nuoria on syyllistetty kohtuuttomasti myös siitä, että he osoittavat kyllä mieltään, vaikka heillä ei ole esittää mitään keinoja tai ohjelmaa, millä ilmastonmuutoksen torjuntaan lähtisi.
Eipä niistä keinoista tunnu olevan yksimielisyyttä päättäjilläkään. Ilmastokeskustelu kilpistyi Ylen ensimmäisessä suuressa vaalitentissäkin autoiluun ja polttoaineisiin.
Liekö tässäkin asiassa niin, että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Emme ole tehneet tarpeeksi.
Naiiviuteen tässä taitavat nyt sortua mielenosoituksen väheksyjät. Pelkästään ilmastonmuutoksen uhkien esiin nostaminen on rohkea teko matkalla muutokseen. Kannattaisi kerrankin kuunnella nuoria.