Sunnuntai 11. lokakuuta 2015 piti olla suomalaisten juhlapäivä. Sen sijaan Olympiastadionilla riekkuivat pohjoisirlantilaiset, joiden ei tarvinnut edes pelata tosissaan jalkapallon EM-karsintojen päätösottelussa. Laulu laululta, säkeistö säkeistöltä vieraiden ilonpito tuntui aina vain pahemmalta.
Häpeän tunne saavutti huippunsa, kun P-Irlannin päävalmentaja Michael O’Neill turisi tsemppipuheen Suomelle, että jonain päivänä tekin pystytte siihen. O’Neillin katseessa oli myötätuntoa tai ehkä ennemmin sääliä.
Pohjois-Irlanti kuului niihin maihin, jotka tarttuivat tilaisuuteensa EM-kisojen laajentuessa 24 maan turnaukseksi. Se rynnisti viidennestä arvontakorista lohkovoittajaksi. Tiistaina Islanti voi yltää samaan. Ja samasta korista Albania varmisti sunnuntaina EM-paikkansa.
Mitä teki neljännen korin ja kaikkien aikojen arpaonnen potkaisema Suomi? Julisti päävalmentajansa suulla, että olemme positiivisia, menemme eteenpäin, dominoimme kaikkia pelejä ja luomme maalipaikkoja.
Kesti kuusi peliä, kunnes täälläkin huomattiin, ettei Suomi sittenkään voi dominoida koko Eurooppaa jalkapallossa. Ripaus realismia taktiikkaan ja katso – Suomi pelasi loput ottelut kahden pisteen keskiarvolla.
Tämä opetus on hyvä pitää mielessä, kun seuraamme Albanian ja Vatikaanin EM-pelejä ensi kesänä. Siitä tunteesta voi ammentaa motivaatiota tulevaan.