Valitsin lukiossa pitkän matematiikan, kun koulussa hoettiin, että se avaa tulevaisuuden ovet.
Yläasteella olin pitänyt pääni ja opiskellut saksan sijasta ranskaa. Saksan kieltä pidettiin järkevänä ja ranskaa romantikkojen harrasteluna.
Opiskeluaikoina Oulussa vuosituhannen vaihteessa muistan miettineeni alanvaihtoa, kun ympärillä kaupunki hohkasi it-buumia.
Kuka hullu ei opiskelisi tietotekniikkaa? Joku vielä hullumpi oli valinnut humanistiset aineet!
Kuinkas sitten kävikään.