Äidilläni on ärsyttävä tapa. Jos kysyn neuvoa, hän saattaa sanoa pari viisasta sanaa ja todeta lopuksi, että minun kannattaisi soittaa vielä Liisalle. "Tai ootapa, Raili tunsi sen Leenan, joka ainakin tietää." Yleensä menetän hermoni, kun en saa yksioikoista vastausta. Yleensä aina kuitenkin soitan.
Olen oivaltanut, että oikeastaan äitini tapa on nerokas. Hän nimittäin joukkoistaa neuvomisen ja kasvattamisen. En ole siis ikinä ollut vain äitini viisauden varassa, vaan olen saanut ikäni nauttia erilaisten ihmisten ajatuksista. Onpa tullut sekin opittua, ettei ole häpeäksi kysyä neuvoa.
Siksi ympärilleni on kerääntynyt joukko monia jo lapsuudestakin tuttuja aikuisia, jolle voin pulman tullen pirauttaa. Pentti neuvoo verotusasioissa ja tilanteissa, joissa en osaa tehdä isoa päätöstä. Leena lakipykälien, vuokrasopimuksen tai uran kanssa. Riku tai Tuomas, kun haluan ymmärtää liike-elämää. Tuuli, kun aiheena on taide.
Ja Paulalle soitan, jos mietin pitäisikö mennä lääkäriin, ja Iivulle silloin, kun väsyttää. Mannen kanssa pohdin elämää ja Satun kanssa jutellessa tuntuu, että selviän mistä vain.
Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Saamani kannustuksen määrä on ollut valtava. Siksi ehkä haaveilen maailmasta, jossa jokaisella lapsella olisi edes yksi ihminen, joka uskoo häneen.
Joskus kuulee sanottavan, että yksi turvallinen aikuinen riittää. Usein niin sanotaan, kun puhutaan syrjäytymisvaarasta tai kerrotaan lapsesta, jolla on rosoinen alusta elämälle. Siinä tarinassa hän on saanut joltain lähipiirin aikuiselta ratkaisevan tärkeää tukea.
Tuon sanonnan yhdestä turvallisesta aikuisesta voi toki ymmärtää monella tapaa, eri tarinoissa. Varhaiskasvatustarinassa hallitus on ymmärtänyt sen niin, että yksi aikuinen voi helposti ottaa kontolleen kahdeksan kolmevuotiasta.
Minä ymmärrän sanonnan niin, että nuoren ja lapsen elämässä yksikin aikuinen riittää, mutta ikinä ei voi tietää, kuka aikuisista on sillä hetkellä se yksi tärkein. Siksi aikuisia kannattaa olla mahdollisimman monia.
Silti niiden ihan lähimpien teot merkitsevät eniten. Tämän vuoden kaksi parhainta joulumainosta kertovat vanhemmuudesta.
Allegron mainoksessa vanha, puolalainen mies opettelee englantia ja fraaseja kuten "I love you. You are perfect." Lopulta mies matkustaa Lontooseen ja paljastuu, että mies on harjoitellut pystyäkseen puhumaan pienelle pojantyttärelleen.
Gigantin hienovaraisen kauniissa joulumainoksessa Anna lahjan puhua – isä ja teini päähenkilöinä on oletettavasti transsukupuolinen tai muunsukupuolinen nuori sekä hänen isänsä. Nuori istuu orvonoloisena nojatuolissa venyttäen vaaleanpunaisen villapaitansa hihoja, kun muut häsläävät. Isä ojentaa paketin, josta paljastuu hiustensuoristusrauta. Nuori ja isä katsovat toisiaan.
Aina aikuisilla ei ole kaikkia vastauksia eikä niitä oikeita sanoja. Mutta onneksi katsekin voi riittää.