Ajattelen sitä lähes lakkaamatta. Kotia. Kämppikseni nimittäin muuttaa yhteen poikaystävänsä kanssa. Uutinen on iloinen, mutta minun kannaltani kinkkinen: on löydettävä uusi asuintoveri. Aloin heti muuttouutisen jälkeen vilkuilla kaiken varalta myös uutta asuntoa. Äkkistressiä oli pakko purkaa toimintaan, asuntonäyttölaukkaan.
Vaikka olen tehnyt vasta varovaista etsintää, olen saanut muistutuksen: asuntonäytöt ovat kylmää kyytiä. 10–15 minuuttia aikaa tunnistaa, olisiko asunto minun kotini. Vierellä joukko tuntemattomia miettimässä samaa. Ja sitten vielä se kilpailu ja edukseen esiintyminen.
Olen alkanut huomata, mitä asuntonäytössä kannattaa tehdä, ja tehnyt itselleni vinkkilistaa: mukaan oma kynä, ja jos mahdollista, taskuun jo valmis hakemus. Anna muiden hakijoiden kysyä vaikeat kysymykset ja kysy itse kivat…
Siihen en vielä tiedä takuuvarmaa vastausta, miten jäädä positiivisella tavalla vuokravälittäjän mieleen. Pari vinkkiä olisi kyllä heille itselleen. Olen nimittäin yllättynyt välittäjien törppöydestä.
Ensimmäisessä näytössä asuntoa esitellyt nainen kysyi, muutanko yksin. Vastasin että juu ja lisäsin, että poikaystäväni varmasti viettäisi täällä osan aikaa. ”Ei minua sun yövieraat kiinnosta!” Jaahas.
Menin juoksujalkaa seuraavaan näyttöön, jossa välittäjä jo keräsi hakemuksia ja alkoi selostaa: ”Kuunnelkaa kaikki! No niin, käyn hakemuksenne läpi, tarkistan luottotietonne – ” Välittäjän katse pysähtyi yhteen hakijoista. ”Näytät siltä, että sinulla on jotain ongelmia (luottotiedoissa).”
Kaikki kääntyivät katsomaan nuorta tyttöä, joka vastasi hämmentyneenä: ”Ei mulla ole mitään…”
Kun välittäjä kysyi minulta, jättäisinkö hakemuksen, vastasin riemuissani: ”En!” Huutakaatte hulluksi, mutta en suostu muuttamaan ylikalliiseen luukkuun, jossa heti ensimmäisellä käyntikerralla nolataan ja nöyryytetään.
Tämä lyhyt asunnonetsintä on saanut minut miettimään, mikä välittäjiä vaivaa. Onko kilpailu kodeista niin kovaa, että valta kihahtaa hattuun ja vuokravälittäjiltä katoavat käytöstavat? Ilmeisesti tämä ei ole vain etelän vetelyyttä: ystäväni etsi Rovaniemeltä asuntoa, ja sai viheliään vihjauksen, josko koti löytyisi parhaiten kaupungin halvimmalta alueelta.
Onnekseni olen tavannut elämässäni pari ihanaa, lämmintä ja fiksua välittäjää. He ymmärtävät olennaisen: harva etsii vain asuntoa, useimmat etsivät kotia – turvallista ja itselle sopivaa paikkaa olla. Kuten Uusi Rovaniemikin uutisoi 12.7., on kilpajuoksu koteihin juuri nyt käynnissä. Toivon, ettei siinä kilpailussa yksikään kyykytä, vaikka siihen siunaantuisi tilaisuus ihan työn puolesta.