Tänään perjantaina vietetään Kansallista veteraanipäivää. Sitä vietetään joka vuosi samaan aikaan.
Lapin sota päättyi samana päivänä vuonna 1945, ja siitä valittiin päivämäärä Kansalliselle veteraanipäivälle.
Perheestäni sodassa oli edesmennyt mummuni, joka toimi lottana.
Hän kuoli, kun minä olin 16-vuotias.
Aika vähän hän kertoi sota-ajan kokemuksistaan, enkä oikeastaan edes muista tarkkoja yksityiskohtia.
Yhden tarinan muistan: hän oli vapaaehtoisena kanttiinissa jossain lähellä rintamaa. Rakennuksen seinään oli tullut osumia kranaatinsirpaleista. "Menimme aina pöydän alle suojaan", mummuni totesi kuin olisi ollut kyse mistä tahansa arkisesta asiasta.
Meri-Lapin jokainen kunta järjestää jonkinlaisen veteraaneja kunnioittavan juhlallisen tilaisuuden. Kansallista veteraanipäivää vietetään kunnissa perinteisin menoin: viedään seppeleitä sankarihaudoille, pidetään puheita ja hartaustilaisuuksia.
Kaupungeissa, Kemissä ja Torniossa veteraanipäivän juhlat ovat tarkoitettu lähinnä veteraaneille ja heidän omaisilleen. Pienemmissä kunnissa juhliin saavat osallistua muutkin kuntalaiset.
Muutama vuosi sitten pääsin osaksi veteraanien juhlintaa, kun naiskuoromme esiintyi yhdessä Lapin sotilassoittokunnan kanssa. Konsertti järjestettiin kunnianosoituksena sotiemme veteraaneille. Esitimme omaa ohjelmistoamme, mutta myös perinteisiä kappaleita, kuten Veteraanin iltahuuto ja Sillanpään marssilaulu.
Tilaisuus oli ylevä, mutta samalla myös hyvin lämminhenkinen.
Tänä vuonna Lapin sotilassoittokuntaa saadaan kuulla veteraanipäivän aattona Keminmaan kirkossa. Kannattaa käydä kuuntelemassa ja laskeutumassa tärkeän ja arvokkaan päivän tunnelmaan.