Kolumni: Vanhemman sairastuminen on monelle nuorelle aikuistumisen paikka

-

Taas on se aika vuodesta, kun kilpaillaan siitä kenen äiti on maailman paras. Minun äitini on vahva ja rohkea, mutta samalla lempeä ja ymmärtäväinen. Hän on aurinkoinen persoona ja erinomainen juhlien järjestäjä. Äidistäni löytyy vain yksi pieni särö. Usein lapsuudessani kotonamme syötiin itsetehtyjen lihapullien sijasta muiden äitien tekemää ruokaa – Saarioisten maksalaatikkoa.

Viime syksynä äidilläni todettiin rintasyöpä. Ymmärsin sairauden yleisyyden istuessani sairaalan odotushuoneessa. Siellä näin äitini kohtalotovereiden lisäksi nuoria, jotka olivat samassa tilanteessa minun kanssani.

Jos joka vuosi 5 000 suomalaisnaista sairastuu rintasyöpään, on vanhempiensa sairautta seuraavia lapsia vähintään yhtä monta.

Aikuistuessa on vaikea ymmärtää vanhempiensa vanhenevan yhä aikaa. Sitä unohtaa, että isä ei aina ole ollut harmaahiuksinen tai että äiti on täyttänyt jo viidenkymmenen. Omat vanhemmat nähdään edelleen kultaisten lapsuusmuistojen kautta.

Uutinen vanhemman sairastumisesta on usealle nuorelle aikuistumisen paikka, johon ei osaa varautua. Minä halusin olla äitini apukäsi, tsemppaaja sekä terapeutti. Ajattelin, että nyt on tullut aika antaa takaisin siitä, mitä olen vanhemmiltani elämäni aikana saanut.

Huomasin kuitenkin pian, että en ollut vielä valmis vaihtamaan rooleja äitini kanssa, eikä äiti sitä odottanutkaan.

Vanhemman sairastuminen ei ole ikinä helppoa lapselle, oli hän minkä ikäinen tahansa. Mitä aikuisempi on, sitä paremmin tilanteen vakavuuden ymmärtää ja vastuu kasvaa.

Päivänä, jolloin arvostetaan äitejä, on hyvä muistaa myös kaikkia niitä lapsia, jotka tuovat aamupalat sänkyyn tai soittavat onnittelut toiselta paikkakunnalta.

Näen itseni useasti äidissäni. Pulisen yhtä paljon kahvipöydässä, nauran samoille Sohvaperunoille ja kärsimättömyyteni tulee usein uuden oppimisen tielle.

Toisaalta vanhempia seuratessa voi myös miettiä, mitä haluaa itse tehdä toisin. En usko, että on sattumaa, että olen nykyään perheemme masterchef.

Tärkein asia, mitä olen vanhemmiltani saanut, on optimistinen elämänasenne. Itselle nauraminen ja vaikeistakin asioista vitsaileminen ovat olennaisia selviytymiskeinoja. Viime aikoina musta huumori on ollut perheemme kantava voima. Äidilleni annoin joululahjaksi dosetin, jota koristi hauska meemi.

Tänä vuonna en ensimmäistä kertaa pääse paikan päälle leipomaan äitienpäiväkakkua. Onneksi pakastealtaasta löytyy prinsessakakku, jota Frödingen tehtaan äidit tekevät rakkaudella.

Ihanaa sunnuntaista äitienpäivää niin äideille kuin lapsillekin!

Kirjoittaja on Tanskassa vaihtokevättä viettävä opiskelija.