Itku alkoi siinä puoli viiden pintaan. Väsymyksestä punoittavan naaman läpäisi tuskainen irvistys, joka sai se näyttämään purskahtamaisillaan olevalta tomaatilta.

Nakupelleksi riisuttu parkuja heittäytyi lattialle ja alkoi pyöriä matolla vimmatusti kuin mikäkin tehosekoittimeen nakattu kuusenkerkkä. Vanhempien kannalta oli suotuisaa, ettei alta kaksivuotias osannut vielä ilmaista asiaansa selvällä suomen kielellä. Olisi kai pärskäissyt: en prkl mene päikkäreille, en, en, en varmasti mene!