Viime vuosisadan alussa niin sanottu Frankfurtin koulukunta paheksui kulutuskritiikissään sitä, kuinka kaupallistuva kulttuuri tuottaa joutavaa ajanvietettä ja tajunnantäytettä, roskaa todellisen hengenravinnon sijasta.

Silloin kritiikin kohteena olivat etenkin radio ja elokuva. Sen jälkeen television ajateltiin turruttavan varsinkin lapsia ja nuoria. Nyt, kun heitä ei enää television ääreen saa, netti kaikkine tarjontoineen on pahin.