Luin pari lehtijuttua ja alkoi pelottaa. Monta asiantuntijaa ja tutkimusta todistaa vastaansanomattomasti, ettei aikuisten aivotoiminta ole enää normaalia. Paineinen, stressaava, jatkuvia keskeytyksiä ja päällekkäisiä toimintoja pursuava työelämä sekoittaa pään. Seuraa muistihäiriöitä, keskittymiskyvyn hapertumista, unettomuutta. Luova ajattelu, suunnitelmallinen toiminta ja ongelmanratkaisu kärsivät.
Jos keskeytystä ei tule ulkoa niin sitä hakee itse kurkistamalla, olisiko puhelimen viestiketjuihin tai muualle someen tullut punaisia tipluja. Sama peli jatkuu kotona. Kirjan lukeminen on mahdoton tehtävä. Elokuvan katsominen ilman vieressä kilahtelevan kännykän selailua ei onnistu. Yölläkin aivot junnaavat ja ajatukset kiertävät kehää. On vaikea vastustaa kiusausta vilkaista luurin aloitusnäyttöä. Ylivirittynyt hälytystila ei hellitä eikä se harmaa massa nupissa saa lepoa, jota tarvitsisi palautuakseen päivän uuvuttavasta ja turhasta multitaskauksesta.
Tunnistin kaikki oireet ja käyttäytymiskaavat. Tätä kirjoittaessa taustalla tähdet tanssivat keskenään. Pöydällä on avoinna johtava kaupunki-, alueellinen ja valtakunnallinen päivälehti. Kännykkä värisee läppärin vieressä. Pitääkö vielä ihmetellä miksei yöllä nukuta eikä päivällä saa tehtyä keskittymistä vaativia hommia?
Seuraan tukka pystyssä nuoren polven kujanjuoksua kasvuiän halki yläraajan jatkeeksi kasvaneen luurin insta-, whatsapp- ja ties minkä appin tykittäessä lakkaamatta, usein jopa ilkeää henkilöön käyvää piikittelyä. Ei kai tuossa nuolisateessa kukaan voi kasvaa normaaliksi tasapainoiseksi ihmiseksi.
Mutta että meidänkin, jotka saimme varttua ennen noita keksintöjä, on käynyt näin köpelösti. Vaikka oman ala-asteajan vaativimpia taipaleita oli ehtiä juosten tai hiihtäen perjantai-iltapäivänä koulusta kotiin katsomaan mustavalkoisesta laatikkotelkkarista Uljasta Mustaa.
Yläasteen pikataival oli välitunnin puolilaukka Unionille merkkarin ostoon. Saatiin liikkua kädet ja mieli vapaina ilman kilinöitä, värinöitä ja kiusanhenkiä.
Viikonlopun 50+-väen messuilla Lappia-talon ison näyttämön täytti lavasäteilyllä hehkeä Satu Silvo, joka julisti ilosanomaa hyvän ravinnon, mielenrauhan ja elämänasenteen merkityksestä ihmisen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille.
Nyt osui hedelmälliseen maaperään ja meni suoraan synapseihin. Tämä lehtijuttujen jo valmiiksi säikäyttämä satunnainen kuulija oli niin kohderyhmää.
Pientä elämäntaparemonttia tiedossa. Otetaanpa siskot ja veljet oma elämä haltuun ja eletään terveinä.