Tunteet eivät kuulu työpaikalle. Näin ajattelin, ja tiesin monen muunkin ajattelevan.
Tiesin sanomattakin, että töissä kuuluu olla asiallinen ja hallittu, ja tunteitaan näyttävät ihmiset saivat minut kohottelemaan kulmia.
Olin ensimmäistä kertaa kesätoimittajana, ja hirvittävän epävarma. Pelkäsin pomoja, etenkin päätoimittajaa, ja odotin kauhulla aamupalavereita. Jännitin työkavereita ja haastateltavia, häälyin paniikin rajamailla helpoillakin juttukeikoilla.
Kukaan ei olisi arvannut, miltä minusta tuntui, sillä olin jo oppinut taitavaksi tunteidenkieltäjäksi. Kesä oli kauhea.
On typerää ajatella, etteivät tunteet kuuluisi työpaikalle, koska ne ovat jo siellä – halusimme tai emme. Tunteiden kieltäminen tai tukahduttaminen ei poista tunteita, vaan tekee niistä vieläkin vahvempia.
Tukahduttaminen toimii aikansa, mutta lopulta tunteet joko räjähtävät hallitsemattomasti tai kalvavat sisimpään reiän, jota myös masennukseksi kutsutaan.
Tunteet kuuluvat työpaikalle, mutta jokainen on vastuussa omistaan. On väärin oksentaa omaa pahaa oloaan työpaikalla ja levittää ympärilleen tyytymättömyyttä ja kiukkua, vaikka ne olisivatkin oman olon pääainesosat.
Tunnetaitojen merkitystä ei voi liikaa korostaa. Tutkijat ovat 1980-luvulta lähtien korostaneet, ettei työelämässä enää pärjää pelkällä älyllä ja tiedolla. Aiemmin puhuttiin tunneälystä, ja ajateltiin, että sitä joko on tai ei ole. Nykyisin onneksi ymmärretään, että tunnetaitoja voi oppia läpi elämän.
Tunteiden ilmaisu työpaikalla vaatii sitä, että jokainen kykenee ilmaisemaan tunteitaan asianmukaisesti ja hallitusti. Ensin on pystyttävä havaitsemaan ja ymmärtämään omat tunteensa. Ellei tunnista omia tunteitaan, ei voi ymmärtää toisiakaan.
Työpaikoilla tunneilmaisun ytimessä ovat yleensä he, jotka ovat johtotehtävissä.
Näiden ihmisten tehtävä on luoda sellainen ilmapiiri, että jokainen voi tuntea olevansa turvassa. Työntekijä, joka tuntee olonsa turvalliseksi, uskaltaa kokeilla, tehdä virheitä ja puuttua epäkohtiin. Tunteet ovat myös avaintekijöitä ihmisten sitoutumisessa työpaikkaan.
Johdon tehtävä on vaikea ja usein epäkiitollinen, sillä aikaa ja kykyä on rajatusti. Eikä pomojen vastuu tunneilmastosta poista työntekijöiden vastuuta itsestään.
Jokaisen pitäisi miettiä omalta kohdaltaan, mitä tuo mukanaan töihin. Aina ei tarvitse olla auringonpaiste, mutta on hyvä pitää mielessä, että tunteet tarttuvat.
Tunteita ei pidä tukahduttaa, mutta niihin voi pyrkiä suhtautumaan tyynesti – tai ainakin tyynemmin. Tunteet ovat kuin pilviä taivaalla. Ne tulevat ja menevät, joten anna niiden tulla ja mennä.