Lukion jälkeisiä opintoja pohtiessani yksi asia oli päivänselvää: en missään tapauksessa tahtonut olla opettaja. Opettajan ammattia oli tullut seurattua lähietäisyydeltä viimeiset kaksitoista vuotta, ja se tuntui läpikotaisin tunkkaiselta vaihtoehdolta. Ajattelin, että minun pitäisi jollakin tavoin ”päästä pidemmälle”, mitä ikinä se sitten tarkoittikaan – tehdä jotakin raikkaampaa ja haastavampaa. Jostakin matkan varrelta mieleeni oli iskostunut käsitys, että opettajan työ ei olisi riittävän hyvä.