Muistan, kun tyttäreni olivat pieniä ja äitini tui hoitamaan heitä, kun kiirehdin johonkin jonnin joutavaan kokoukseen. Kun palasin kotiin, huomasin usein kylpyhuoneessa kuivumassa olevan pölyrätin. Joskus se ärsytti, olisi antanut pölyn olla. Joskus näin sen omakuvana: viikon pölyrätti istuu nyt sohvalle ja juo kahvia.

”Muista minut,/ kuiskaa pöly”, kirjoitti saksalainen runoilija Peter Huchel.