Päätän esitykseni merilappilaisella yläasteella. On yleisökysymysten aika.
Nukkavierun näköinen nuorukainen nostaa kättään ja kysyy tuimin silmin: Tykkäätkö työstäsi? Hämmennyn sadasosasekunniksi, kunnes vastaan rehellisesti: kyllä tykkään. Poika katsoo yhtä hämmentyneenä ja sanoo: Olet ensimmäinen aikuinen, jonka kuulen työstään pitävän.
Jatkuvaa kiirettä, stressiä, yt-neuvotteluita, loppuunpalamista. Nämä asiat yhdistetään mediassa aivan liian usein työelämään.